Aika haikealla fiiliksellä mennään koko tämä viikko, sillä viikon päästä olen jo Järvenpäässä/Tuusulassa työharjoittelussa. Tänään oli viimeinen maanantai Lappeenrannassa kuuteen viikkoon. Maanantaista on muodostunut ehkä suosikkipäiväni koko viikossa. Kolme tuntia ohjauksia, iloisia junnuja ja hyvää tekemistä, sitten iltapimeällä kotiin syömään munakasta ja jännäämään Katsomosta Salkkareita. Maanantaissa on aina koko syksyn ollut ihan oma tunnelmansa. Tästä lähtien maanantain tunnelma on pääkaupunkiseudun tunnelmaa, lastensuojelua ja Järvenpään cityä. Toisaalta odotan kyllä innolla lähtöä ja uusia tuulia, MUTTA. Kyllä nämä n.25 kpl pieniä yleisurheilijan alkuja aiheuttavat aivan valtavan ikävän. 🙁
Ei auta jäädä murehtimaan, vaan aion kyllä nauttia erilaisesta elämästäni, kun olen kerran tämän harjoittelujakson saanut järjestymään! Tulen varmasti onnessani takaisinkin, ja onneksi 10 viikon harjoittelun puolivälissä on joulutauko, jolloin saan muutaman viikon nauttia taas valmentamisesta. Kyllä sitä taas huomaa, miten paljon tuosta hommasta tykkää, kun ei meinaisi millään malttaa pitää taukoa!
Tämän päiväiset loistoesitykset molemmissa vetämissäni treeneissä eivät kyllä yhtään helpottaneet lähtemistä. Huomaan, että syksyllä jokainen vetämäni harjoitus on saanut palan kurkussa kasvamaan entisestään, kun olen huomannut, miten paljon rakastan valmentamista, yleisurheilua ja etenkin niitä pieniä urheilijoitani!
Ensimmäiset, eli 98-99:ien treenit, aloitettiin tänään mukavalla puolen tunnin ulkoilulla. Lenkkeiltiin ”jäähallin” pururadalle, siellä tehtiin muutamia liikkuvuus- ja koordinaatioliikkeitä ja hölkättiin takaisin. Valmentajalle tämä kävi kyllä jo harjoituksesta, mutta junnut jatkoivat 😀 Jaoimme porukan puoliksi: aitoja sekä davenport-kuntopiiriä. Vedin aidat niin, että tavoitteena oli kokeneimmille kehittää molemmin päin aitomista sekä välijuoksun eri rytmejä. Vähemmän juosseille tavoitteena oli vain rohkaistua juoksemaan aitoja molemmin päin. Olimme saaneet Lappeenrannan kaupungilta hienoja, molempiin suuntiin ”kaatuvia” pehmustettuja aitoja. Pääsimme testikäyttämään ne ensimmäisenä – jes!
Hyvin toimivat aidat ja hyvin toimi treeni. Valitettavasti Allun ja Janinan takareidet olivat siinä kunnossa, ettei mistään tullut mitään, mutta muiden kanssa teimme loistovedot. Siitä pitää olla onnellinen, vaikka tyttöjen kohtalo harmittaakin. Juoksimme ensin 3x6A kahden askeleen välillä, tavoitteena olla nopeasti valmiina seuraavalle aidalle ja tietenkin myös sitä molemmin päin aitomista. Hienosti muutamilla kehittyi näiden vetojen aikana myös se huonompi puoli! Treenin helppona osuutena juostiin kolmella väliaskeleella 3x5A ja sitten lisättiin taas haastetta: 3x4A neljällä askeleella. Lopuksi sekoitettiin kaikki tämä ja juostiin pitenevin välein 2+3+4 askeleella 3x4A. Yhteensä siis 12 kovaa, mutta rentoa vetoa. Aika hyvä setitys.
Pakko nostaa esiin kaksi tyttöä, jotka kyllä osoittivat tosiasiaksi sen, että taidon oppiminen on helpointa 10-11-vuotiaana. Venla (10) ja Ella (11) olivat päivän tähdet. Kun näiden leidien kanssa on vedetty viime talvena jo isompien aitakorkeuksilla joitain treenejä, se näkyi tänään huikeana varmuutena. 68,5cm-korkeat heiluri-aidat menivät sulavasti, terävästi ja tarkasti yli juuri näillä rytmeillä, mitä pitikin. Tosin Ella on nyt niin hurjassa vireessä, että pystyi juoksemaan kolmella ne välit, jotka muut juoksivat neljällä. Lopuksi laitoinkin Ellalle 7m välit ja tyttö veti ne läpi kolmen rytmillä ilman pienintäkään merkkiä siitä, että tämä oli Ellan eka kerta pidemmällä välillä kuin 6,5m ja aitakorkeuskin nousi. Jälkimmäisen kanssa Ellalla ei ongelmaa olekaan, sillä hän on juossut jo 11-vuotiaana 14-sarjan pitkät aidat läpi. Mahtavaa nähdä, mitä tästä tytöstä vielä tulee, kun sileän nopeutta tulee lisää!
Venla taas kilpailee vielä ensi vuonnakin 11-sarjassa, mutta juoksee näitä korkeampia aitoja paremmin kuin matalia ”omia aitoja” (!). Venlasta on tulossa sen luokan ottelija, että alta pois. 10v keihästä 25m, 1000m pauttiarallaa 3.36, seivästä 170, aidat n.11,20… Näiden tyttöjen kohdalla nähtiin taas se, että kyllä monipuolisuus vie huipulle! Ella harrastaa hiihtoa ja Venla mitä kaikkea painia, jalkapalloa ja telinevoimistelua… Kaikkea, mihin vain vuorokaudessa tunnit voivat riittää. Parasta suuressa ryhmässä on se, että sieltä nousee jokaisessa treenissä muutama, jotka ylittävät itsensä ja nousevat aivan uudelle tasolle, vaikka osalla menisi huonommin, niin kuin nyt nämä jalkavaivaiset, jotka todellakin vaivaavat koutsin mieltä…
Heti perään treenit 96-97-syntyneiden pienelle, mutta sitäkin piskuisemmalle joukolle. Tarkoituksena oli tehdä tiukka nopeustreeni, mutta lauantain borshoveista porukka oli aivan jumissa, joten vaihdettiin maitohapottomalle linjalle. Omatoimisen ulkoverkan jälkeen teimme avaavia koordinaatioita (korkea pnj, ”potkaisukuopaisu” ja 1 jalan juoksuloikka). Ajattelin, että paikkoja olisi parasta availla kevyillä maitohapottomilla, kun valitus ja jäykkyys oli sitä luokkaa. Mutta mitä vielä… Treenistä tuli aika uskomaton 😀 Juostiin 3x4x60m eli jo lähes perinteiset. Ensimmäinen sarja ilman ajanottoa paikkoja availlen, toinen kennoilla vieläkin rennon helposti ja viimeinen sarja sitten vähän kovempaa ja viimeinen veto rennon täysiä.
Ihan tällaista suunnitelmaa en treenille luonut, mutta hyvä, että teimme näin. Jumit karisivat 11 ensimmäiseen vetoon ja viimeisessä kaikki ne, jotka sen juoksivat, juoksivat omat epäviralliset ennätyksensä. Tietysti aika on 1-2 kymmenystä parempi omalla lähdöllä, mutta tiukan treenijakson (PERUSKUNTOKAUDEN!) aikana, jumisilla persuksilla ja kahdentenatoistavetona porukan suoritus oli aika loistava! Joona avasi viimeisten vetojen pelin (vain viimeisissä piikkarit) 7,82-ajalla. Muut vedot olivat menneet välille 8,05-8,52. Lokakuun alussa juoksimme samanlaiset sarjat ja Joonan ajat olivat tuolloin 8,4-8,6 välillä. On se kivaa, kun tällaista kehitystä pääsee todistamaan. Paremmassa ajankohdassa 7,5 olisi ollut paperia 😉
Anton jatkoi ennätystehtailua 9,14-tuloksella. Huomasin, kuinka sluibaillen Anton oli vetänyt koko treenin ja edellisenkin läpi. Ajat 9,8-10,2 eivät ole 85% vetojen vauhtia tuollaisella n.9 sekunnin tuloksella. Noh, tähänhän tulee muutos, kun aletaan vaatia vähän enemmän jatkossa! 😉 Reetan kohdalla homma oli ihan sama, oikeastaan vielä pahempi. Kymmenen sekunnin molemmin puolin juoksennellut läpi treenin, sitten täräyttää viimeisellä 8,53. Hupsista. Ei jessusta.. Seuraavissa treeneissä maitohapottomien tavoiteajat sinne 9 ja vähän päälle. Emma päätti tämän onnistuneen treenin parantamalla KAHDELLA SEKUNNILLA parasta aikaansa kuukauden takaisesta. Vetää sellainen vilpitön ilo ja onni kyllä hymyn huulille, vaikka kyse ei olekaan mistään muusta kuin harrastelijasta. Kyllä yleisurheilu vaan on niin mahtavaa: sama treeniohjelma toimii ja sama treeni saa hymyn huulille, olit sitten tuleva 10,50-mies (Joona) tai kehittymisestä nauttiva harrastelija, jota ei kilpaileminen kiinnosta (Emma).
Tämä neljän kopla on treenannut ahkerasti talvikauden ensimmäisen kuukauden ja se näkyy, siitä todisteena tämän iltaiset epäviralliset ennätysajat. Mutta jotain kertoo myös se, että ensin sluibaillaan 11 vetoa ja sitten vasta aloitetaan juoksemaan. Kehitystä on luvassa entisestään, kun nostetaan vähän rimaa ja vaatimustasoa.
Mielenkiintoista nähdä, säilyykö tämän porukan asenne ja motivaatio sen 5+5 viikkoa, kun olen poissa. Jos säilyy, on joulukuun lopun 60 metrin kennovedoissa odotettavissa uusia ennätyksiä jälleen. Joonalta odottelen sitä 7,5 alitusta jouluun mennessä, mikä tietäisi ainakin 7,7-alkuista tulosta kisassa. Ilmeisesti homma toimii ja peitto heiluu, sanoisi Aku Hirviniemi. Resepti on yksinkertainen: kerta viikkon nopeutta, kerta nopeus-/peruskestävyyttä pitkillä vedoilla, kerta kuntopiiriä ja kerta nopeus/perusvoimaa. Lisäksi paljon aerobista hölkkää, liikkuvuutta, koordinaatiota ja lihaskuntoa. Mausteena vielä pituutta, mistä ryhmä nauttii kyllä ihan kympillä. 🙂 Aivan toisenlaista on tämän ryhmän tekeminen kuin nuorempien ryhmässä. Parin vuoden päästä eroa ei enää niin paljoa olekaan, kun erikoistumista vähitellen tapahtuu sielläkin.
Loppuviikon treenit vedetäänkin sitten ulkona, kiitos jonkun mahtavan Pyhä(in)päivän. Jihuu. Noh, onneksi se ei lupaa kuin vähäistä vesisadetta.
96-97, aitajuoksu, Joona, maanantai