Nyt on Tampere Junior Indoor Games 2012 takanapäin ja mennyttä viikonloppua voi muistella monenlaisin ajatuksin. Päällimmäisenä aatoksena on ylpeys mahtavasta 98-99-porukasta ja ajatus siitä, että kyllä jotain on tehty oikein, sillä hyvällä tiellä ollaan.
Viikonlopun kruunu saatiin 98-99:ien osalta viimeisessä suorituksessa sunnuntai-iltana seitsemän jälkeen, kun pikaviestijoukkue Iida, Allu, Mila ja Anniina ottivat pronssia ajalla 54,79. Siihen nähden aika oli valtavan kova, että jokainen vaihto oli melkolailla surkea. Ensimmäisessä Allu ei tajunnut hep-huudon olevan Iidan ja Allu joutui hidastamaan vauhtia, kapula vaihtui juuri ennen vaihtoalueen loppua. Kaksi viimeistä vaihtoa menivät aikalailla päälle, joten yli sekunnin verran jäi parannettavaa. Kovaa likat siis menivät sillä voittoaika ei jäänyt kuin vajaan puolen sekunnin päähän. Kesällä pe, jota itse olen ollut tekemässä, tulee olemaan paperia. Yhtään kertaahan tytöt eivät päässeet noilla merkeillä vaihtoja ottamaan, joten hyvä, että vaihtui.
Pikaviesti oli balsamia haavoille, joita lauantai-ilta toi. Vieläkin tuntuu todella pahalta miettiä T13-sarjan aitaviestiä, jossa kultamitali oli niin lähellä. Tytöt johtivat alusta saakka, kiitos Iidan, Anniinan ja Milan osuuksien. Sanni aloitti hyvin, mutta jotenkin jo alusta näki, että väleihin mahtuminen tekee tiukkaa. Viestissähän aitaväli on 0,5m lyhyempi kuin kisaväli. Neljännelle aidalle Sanni tuli n.metrin johtoasemassa, liian lähelle aitaa ajautuen ja tasapaino oli mennyttä. Joko se tai paineet niskassa oli syynä sille, että juoksu ei enää jatkunut vaan Sanni joutui kiertämään kuudennen aidan. Jo hyppysissä tuntunut voitto vaihtui DQ:ksi.
Lauantai-iltana sain kasailla itseäni ihan urakalla, mutta pahinta oli nähdä Sannin paha olo. Tytöt tiesivät, että voittoon on mahdollisuuksia, tiesivät, vaikka en sitä myöntänyt kuin Iidalle ennen starttia, kun Iida itse totesi, että voitosta lähdetään taistelemaan. Edelleenkin tunteet on aika pinnassa, sillä lataus oli koko porukalla hirmuinen tähän aitaviestiin. Sain kasvaa valmentajana aika monta metriä, kun ensin kasasin itseni ja sen jälkeen vielä neljä tyttöä illan aikana, jotta sunnuntai saataisiin vietyä iloisissa merkeissä. Pidimme pienen palaverin, jossa kerroin tytöille syitä siihen, miksi näin kävi. Ja sen, että nyt näkivät, millä tasolla ollaan. Vielä se ei näkynyt tuloksissa, mutta kyseessä on 99/00-ikäluokan kovin joukkue tällä hetkellä pika/aitaviesteissä. Näitä tyttöjä koetellaan nyt kovimman kautta, mutta toivottavasti se on vain voitto tulevaisuuteen. Näillä tytöillä on aikaa ja hyvällä tiellä ollaan.
Sen osoitti viikonloppu kokonaisuudessaan. Lauantaina kisattiin sileät pikapyrähdykset. Anniina juoksi itsensä finaaliin, vaikka alkuerissä ei saanutkaan parasta juoksua aikaan. Finaalissa viimeistä paria metriä lukuunottamatta juoksu oli huikea ja Anniina taisteli mitalista kynsin hampain loppuun saakka. Lopun horjahtelujen jälkeen tuloksena oli 5. sija ennätystä sivunneella ajalla 8,38. Allu ja Iida juoksivat alkuerissä enkkansa samassa erässä 8,80. Tuloksissa ja tuhannesosissa Allu oli edellä ja molempien sijoitukset 20 paikkeilla.
Noora juoksi myös 60m ennätyksensä 8,63, mutta pituudessa ei saanut parastaan aikaan, vaikka hyppäsikin ihan kohtalaisesti 443. Eetu työnsi aamutuimaan kuulaa 10,28 ollen viides, vaikkei ennätyksen tuntumaankaan päässyt. Työnnöissä oli teknisesti paljon parannettavaa, mutta kisassa on vaikea petrata sitä puolta. 60m:llä Eetu juoksi ajan 8,71 jääden kymmenyksen ennätyksestä, lähinnä huonon startin ja kiihdytyksen vuoksi. Maksimijuoksu näytti kaukaa ainakin tosi terävältä.
Venla aloitti pistesijakeräilynsä kiekon 8.sijalla ja ennätyksellä päälle 19 metrin. Myöhemmin illalla 13-sarjan tytöt hyppäsivät todella korkeatasoisen pituuskisan, joka lähti käyntiin neljällä yli 480 hypyllä. Mitaleille vaadittiin lopulta reilusti päälle 5 metrin tulos ja viidenteenkin sijaan yli 480. Meidän tytöistä Allua lukuunottamatta kaikki tekivät ennätyksensä. Omasta mielestäni pituuskisa oli parasta osaamista koko ryhmältä, kaikki hyppäsivät parhaita hyppyjään koskaan.
Iida täräytti ensimmäisellä n.1,5 tossua lankun takaa 459. En jäänyt muuta toivomaan kuin hyppyä lankulta. Sanni ja Mila paransivat ennätyksensä lukemiin 433 ja 436 todella varmoilla askelmerkeillä. Anniina sai tuttuun tapaan vasta kolmannen osumaan kohdalleen ja tulosta syntyi 460, oma ennätys. Iidalla piti hermo tiukassa paikassa: kolmannella 462 ja seitsemänneksi, sentillä ohi tutun kilpakumppanin Ellinooran. Anniina jäi ulos finaalikierroksilta niukasti, mutta oli tyytyväinen ennätykseensä. Tiesin, että Iidalla olisi varaa parantaa. Viimeisellä eli kuudennella kierroksella Iida sai onnistuneen hypyn muuten, mutta toinen käsi jäi n.10-15cm taakse. Mittaus antoi lukemat 465, joten viimeisen ja ensimmäisen hypyn perusteella paukkuja olisi sinne 480 nurkille. Hurjaa touhua. Allu astui parilla sentillä yli kaksi pitkää hyppyjä ja hyppäsi 405 pari kenkää lankun takaa ensimmäisellä. Sielläkin oli ainakin 440:n taso.
Pituuskisaa seurasikin sitten surullisen kuuluisa aitaviesti. Kakkosjoukkue Elina, Allu, Venla ja Iita aitoi hienosti ollen 12. lopputuloksissa. Myös pojat juoksivat hyvin jääden mitalista vain yhden sijan päähän. Sunnuntaihin lähdettiin uudella innolla ja aamulla Noora hyppäsi hyvän korkeuskisan, vaikka tulokseksi jäikin 137. Seuraava korkeus oli harmittavasti jo 144, josta Noora teki kolme todella hyvää yritystä eikä ollut kuin huonoa tuuria, ettei rima jäänyt kannattimilleen. Kesällä sitten jo helposti.
Pika-aidoissa kaikki juoksivat ihan ok-juoksut. Iida ainoana paransi ennätystään ja reilusti paransikin: ajalla 10,25 heltisi seitsemäs sija. Kuumaan erään päästessään Iida olisi pystynyt juoksemaan alle 10,20. Sanni poti huonoa oloa lauantai-illasta lähtien, luultavasti liiasta jännityksestä, väsymyksestä ja viestipettymyksestä. Siihen nähden aika 10,50 paikkeilla oli hyvä. Anniina ja Mila jäivät myös hieman omista enkoistaan. Eetun aidat eivät menneet ihan putkeen, kun aitomisen kanssa oli ihan liikaa haparointia.
Korkeudessa Eetu ja Sanni hyppäsivät omat enkkansa, Eetu 151 ja Sanni 139. Molemmilla seuraavat korkeudet olivat yhtä lähellä kuin Noorallakin mennä yli, mutta pienestä jäi kiinni. Eetulle 154 olisi tietänyt pronssia ja Sannille 144 ensimmäisellä neljättä sijaa. Nyt saatiin sijat 4. ja 7. ja niihin voi olla ihan tyytyväinen.
Venla tehtaili aidoissa hallienkan 11,27 ja oli viides. Sama sija toistui myös tonnilla. Venla oli koko viikonlopun hyvässä vedossa. Aleksi juoksi hyvän juoksun tonnilla, mutta Milalla oli pituutta ja viestejä lukuunottamatta vähän vaikea viikonloppu. Allu veti kolmosella upeasti lähes ennätykseensä 45,85, mikä vaikean talven jälkeen oli uskomattoman hyvin 13v-likalta. Kokonaisuudessaan kaikki meni hyvin, jokainen sai tehdä ennätyksiä, nauttia kisaamisesta, nähdä urheilemisen monet puolet. Tämä viikonloppu kasvatti tätä ryhmää ison askeleen eteenpäin. Selväksi jäi, että töitä on tehtävänä edelleen, mutta niitä töitä tekemällä tulee tulosta. Viikonlopun tähtenä loisti kyllä etunenässä Iida, jonka jo terveenä olo riitti minulle. Kolme ennätystä ja kaksi kovaa viestivetoa siihen päälle saavat kyllä hymyn suupieliin aika korkealle. Tämän porukan kanssa on ilo reissata, joten ei muuta kuin kesää ja etenkin ensi vuoden maaliskuuta odotellessa!