KLO 8.25 Herätyskello soi, puuro naamariin, laukkuun eväät, vihko, kynä ja muuta välttämätöntä ja vihreetä päälle.
KLO 9.30 Sininen, täysi Vennon bussi starttaa kohti Pajulahden sinistä kiertävää rataa. Sininen on päivän väri. Valmennettavistani vain yksi on tullut kipeksi viime päivinä ja jäi pois, muuten kaikki kunnossa. Matkalla jaan isommille ohjetta paperilapulla omatoimisen verkan ja koordien merkeissä, pienempiä ohjeistan siitä, mitä päivän aikana on luvassa. Aidat saa aikaan muutaman riemunkiljahduksen enemmän kuin korkeus ja keihäs. Aina joku hurraa jollekin – niin se vaan menee. Elmoa vielä tämä vuosi, sitten katellaan jotain muuta. Matkalla evästän parasta mahdollista: chili-pekoni-kana-reissumiestä ja mandariini-rahkaraetta. Näillä mennään paluumatkalle, saarioisen tonnikala-pastasalaatti jää poistulomatkalle. Leirien parhautta!
KLO 11.30 ”Tuossa se on!” huudot takaa kertovat, että ei muuta kun takkia päälle ja hallia haistelemaan. Pikaisten vaatteidenvaihtojen jälkeen yksi tyttö ja yksi poika jäivät omiin pukkarin vessoihinsa jumiin, mutta ehtivät kyllä paluumatkalle ulos, joten ei hätää – ainakaan vessahätää!
KLO 11.50 Käynnistyi 98-99:ien verkka kahdella kierroksella nurtsilla, verkkakoordeilla 8x30m hölkkäpalautuksella ja tuttuja liikkuvuusliikkeitä. Korkeussuuntaan jatkettiin hypähtelyponnareilla 3x30m ja korkeusmaalille hypättiin tavoiteponnistuksia parit hypyt molemmilta puolilta. Itse patjalle hypättiin saksilla 4 kierrosta, askelmerkkijuoksuja otettiin 2-3 ja hyppyjä siitä sellaiset 6-7 ennen kuin tuli kiire seuraavaan paikkaan. Ei mitään mahotonta määrää, mutta tärkeintä oli mallailla uutta askelmerkkiä, joka varmaan kellään ei jäänyt mieleen tai käynyt mielessä mitata enää hyppyjen jälkeen! Noh.
Iida, Iita, Mila ja Janne hyppäsivät omalle tasolleen hyvin. Eetu hyppäsi väärältä puolelta 135 joten ei huonosti sekään. Pääsääntöisesti kaikilla hypyt olivat ihan onnistuneita, joten sellainen olo oli, että kannatti tämä tähän ottaa, vaikka vähän epäilytti!
KLO 13.00 Siirryn isojen eli Susanna and the Boysin kanssa 200m lähtöpaikalle. Tunnin hölkän, liikkuvuusliikkeiden, aitakävelyiden, koordien ja loikkien jälkeen edessä on suorastaan hirveä 2x3x200m 80% 3′ 8′ 10′ + 3x200m 90% 6′. Aikamoista tuskien taivalta oli Oskarilla ja Mikolla viimeisessä sarjassa ja Joonalla viimeisessä vedossa. Sen sijaan Jani, Anton ja Susanna pystyivät pitämään vauhdit hyvinä 28-sekuntisina viimeiseen saakka, vaikka Jani ainakin aloitteli jo niillä 28-29sek vedoilla lenkkareilla. Sillä pojalla on asennetta, kuntoa, halua ja potentiaalia! WAU!
Toinen, joka osoitti olevansa rautaa on Susanna. Ja kolmas Anton. Susanna tykitteli poikien kyydissä ja koko kolmikko jätti Joonan ihan tulemaan viimeisessä 200m-vedossa. Tosin Joona oli juossut jo alle yhden 26,5-sekuntisen, mutta selitykset on selityksiä!
Isommilla pojilla alun vauhdit pyörivät 28-30 sekunnissa, joten eipä ihmekään kun… Myös Mikko ja Oskari sammahtivat täysin, jo 8.vedossa, jotka painuivat 32-33 sekuntiin, joten pojille annettiin sitten armoa 100m verran, eli juoksivat viimeisen 100-metrisenä. Mikko pystyi sen puristamaan vielä alle 13 sekuntiin, mutta Oskarilla meni lähes 13,5sek. Vähitenhän näillä kahdella on pohjia ja kokemusta tällaisesta. Janillakaan ei mitenkään paljon ole, mutta peruskunto ja syksyn todella tunnollinen treeni näkyy. Joonalla painaa varmasti vielä 2 viikon kipeänä olo, mutta silti vähän ehkä enemmän olisi voinut odottaa. Saattaapi olla, ettei kolmonen ole herkkua tälläkään hallikaudella. Noh, näillä mennään mitä on saatu ja taas keväällä tehdään astetta enemmän T Ö I T Ä.
Jaoin porukalle palkinnoksi urakasta pakastepussit. Päivä jatkui eväillä, verkalla, venyttelyllä, pohje- ja reisiviilennyksellä lumella, suihkulla ja taas eväillä. Tuntuu hyvältä, että porukka veti näin, vaikka Oskari kuvasikin olotilaa varsin sopivasti: ”Mie en oikein tykkää näistä kakssatasista.”
KLO 14.10 En kysynyt itseltäni, onko nälkä. En kysynyt, väsyttääkö. Kävelin suoraan seuraavan jengini luokse ja kysyin patjalla pomppivalta ja kuvia räpsivältä 98-99-porukalta, onko eväät syöty ja aletaanko aitoa. Eväitä oli jäljellä mitä ilmeisimmin vielä keihään jälkeen, vaikka se hyvä välipala olikin. Vastaus oli patjalta juoksu juomapullolle ja kysymys, tarviiko piikkarit. Ei tarvii ja taas mennään. Aitaverryttelynä tehtiin aitakävelyitä 5x8a, aitajuoksurullausta ja aitahypähtelyjä 12x8a koukkua, suoraa ja keskeltä. Kritiikin alla pääasiassa käsien käyttö ja etujalan suuntaus. Siinä vasta onkin hommaa, huh, meinasi pinna ihan palaa.
Itse aitominen oli taas astetta parempaa. Yhdellä väliaskeleella aidottiin 3+3x4A. Sitten ripoteltiin aidat takasuoralle ja annettiin tulla. Ensin 5x80m 12 metrin välillä eli monella eriperinpäin vuorotellen aitoen. Tykitys oli aika hyvää, kun vauhtiin päästiin. Rytmit pysyivät mukavan tiheinä, ylitykset olivat sulavia ja molemmat puolet aitoivat veri jees. Viiden vedon jälkeen kysyin, jatketaanko vielä näitä vai siirrytäänkö pidempiin. Joka suusta vastaus oli pidempiin.
Tässä kohtaa Selviytyjissä/Tanssi tähtien kanssa jatkosta putosivat Eetu M ja Janne, toisella polvi ja toisella kantapää. Kuntopalloja siis. Muiden kanssa tehtiin sitten aitaurakalle jatkoa: 4x150m neljällä aidalla, aika sikin sokin matkalla, omilla loivemmilla kaarteilla ja edelleen samalla kaavalla: sulavasti, rytmikkäästi ja varmasti. Toki hommaa helpotti se, että aita oli 68cm, mutta kun juoksumäärää kertyy aitojen kera kilometrin verran, sillon ei metrisiä enää kovin nätisti ylitellä, etenkään kun kakrujen keskipituus on noin 160cm. Kahdesti tykiteltiin vielä sileä 150m kiihtyvällä rytmillä ja sen jälkeen oli pahaa oloa, hapotusta ja väsymystä ilmassa.
KLO 15.30 Hotkin ison proteiinipatukan sellaisella kyydillä kitusiin, etten edes muista mille se maistui. Jotain pähkinänmuruja siinä oli, mutta se siitä. Onneksi nämä osaavat jo verkata ja venytellä omatoimisesti, thänk gaad! Ehkä kolmen treenin vetäminen 3,5 tunnissa riittää. Mahtavia on nämä nuoret, kun tekevät, haluavat, osaavat ja suurin osa vielä nauttiikin! 😀 Voi vastuuttaa, voi luottaa, voi vaan olla ja valmentaa. Siksi EN ole 7-12-vuotiaiden ohjaaja vaan 13-18-vuotiaiden valmentaja. Niin, koska olen laiska. Siinä se tuli.
KLO 17.00 Istun bussin takaosassa isojen poikien seurana, vähän tulevasta ja paljon muusta jutellen ja vaan hengaten. Nautin näiden nuorten seurasta, nautin siitä innosta ja ilosta, nautin omasta työstä, urheilijoiden työstä ja tästä tunteesta. Aikoinaan omilla Vierumäen happotappoleireillä se treenin jälkeinen tunne oli parasta koskaan, mutta ei tämä paljon siitä jää. Etenkin, kun lähtiessä kysyin tunnelmia ja Mikko sanoi hymyillen, että nyt on itseasiassa aika hyvä olo. Niinhän se on, sillon tietää, että tätä on tehtävä, tää on sitä oikeeta ja aitoo!
KLO 23.00 Pitkiä päiviä, mutta mitäpä sitä ei tekisi. Korkeustreeni yllätti positiivisesti, keihäästä kiitos ammattitason keihäsvalmennukselle, pitkät vedot oli niin mahtavan hirveitä kun vaan voi ja kysyy muuten valmentajan kanttiakin rääkätä siihen malliin! Illan aikana valmistui myös 98-99:ien ohjelmarunko TJIG-kisaan asti. Jospa sitä vähän jaksaisi vilkaista myös isojen tulevia viikkoja tarkennellen koordeja ja vetoja tämän päivän tiedon valossakin… Huomisen puolelle menee.
korkeus, leiri, päiväleiri, Pajulahti, pitkät aidat, tehointervalli