Tiistaina pidimme Team 98-99:n kanssa illalla seuran toimistolla peli-illan/nyyttärit – tai sellaisiksi naamioidun kehityskeskustelutilaisuuden. Vietimme aikaa kolme tuntia ja junnarit söivät tuomiaan herkkuja viettäen laatuaikaa yhdessä sillä välin, kun Sarin kanssa jututimme jokaista 5-15 minuutin ajan. Jokaisen kanssa keskusteltiin tulevan kesän tavoitteista, omista lajiajatuksista, harjoitteluaktiivisuudesta ja muusta harjoitteluun liittyvästä tapauskohtaisesti.
Pääsimme Sarin kanssa hyvin jyvälle siihen, mitä näiden nuorten pääkopassa pyörii. Jokaisen kanssa käydyt keskustelut olivat sellaisia, etten halua niistä yksityiskohtia luovuttaa minun ja Sarin tietoisuuden ulkopuolelle. Tein keskusteluista pienet tiivistykset, jotka voimme kaivaa esille syksyllä, kun on seuraavan peli-illan paikka.
Yleisesti ilmi tuli asioita:
Koulu tuntuu vievän todella paljon voimia ja sen vuoksi illalla treeneihin lähtö tuntuu raskaalta. Tämä herätti omia ajatuksiani, sillä itse en koe koskaan tuon olleen ongelma vaan lähdin mielelläni harjoituksiin, kun sain unohtaa koulujutut ja tehdä sitä, mistä tykkään. Tosin meillä tuon ikäisenä ja vähän vanhempanakin olivat harjoitusmäärät pienempiä. Toisaalta olimme tunnollisempiakin käymään vai kultaako aika muistot… 😀 Koulun ja harjoittelun yhdistämiseen on kuitenkin puututtava, kun se tuntuu olevan monelle koetinkivi ja etenkin nyt, kun lähes kaikki siirtyvät viimeistään yläasteelle.
SM-viesteistä ja -kisoista keskusteltiin muutamien tyttöjen kanssa. Ainoastaan yksi ilmoitti ensimmäisenä SM-viestit tavoitteekseen ja yksi omat SM-kisat. Selvästi monella omat ennätykset ja joillain tietyt tulokset olivat ensisijaisina tavoitteina ennemmin kuin yksittäiset kisat. Ehkä hyvä niin, koska tulosten tekoon on aikaa koko kesä, SM-kisoissa on siinä hetkessä onnistuttava.
Monen, oikeastaan kaikkien kohdalla omat ”suosikkilajit” ja vahvuudet tulivat varsin selvinä esille ja ne olivat pitkälti jo ennustettavissa. Kauheasti ei yllätyksiä sillä rintamalla saatu, mutta mukava se oli kuulla urheilijoilta itseltään ja pistää myös ajattelemaan sitä. Tässä kohtaa patistelin oikeastaan kaikkia monipuolisuuteen myös omien ”paraatilajien” ulkopuolella ja muistutin, että teemme harjoittelua monipuolisesti.
Nämä asiat jäivät päällimmäisenä mieleen yleisesti. Yksittäisinä keskusteluina jäivät mieleen erityisesti Iidan, Sannin ja Onnin muutamat asiat ja kommentit. Haasteita meillä valmentajilla on edessämme, jotta saisimme tämän koko porukan harjoittelemaan iän ja tason vaatimalla tavalla. Jokaisesta paistoi kuitenkin täysillä läpi into ja kiinnostus yleisurheilua, kilpailemista ja harjoittelua kohtaan. Innostus tuntuu monella olevan suurempi kuin ainakaan tähän mennessä nähty panostus.
Uskon, että tällä kolmetuntisella oli todella monta hyvää vaikutusta porukkaan. Ensinnäkin jo se, että kaikki saivat (4 oli pois paikalta ja keskustelevat myöhemmin) viettää aikaa keskenään vapaan tekemisen merkeissä, kuunnellen musiikkia, herkutellen ja pelaillen. Twister taisi olla suosikki ja aika paljon ajasta nuoret vain ”hengailivat”, mutta mukavaa tuntui olevan. Aika tuskin kävi pitkäksi kellään kommenteista päätellen. Asiapitoinen anti illasta jäi nuorille vähän taka-alalle, mutta oli minulle ja Sarille todella tärkeä jatkoa ajatellen. Opimme taas tuntemaan valmennettaviamme hieman paremmin ja kyllähän ilta antoi isoja suuntaviivoja tuleville kesä- ja talvikaudelle.
Meillä on huikean kovatasoinen, lahjakas, innokas ja aktiivinen ryhmä, jonka valmentajana on enemmän kuin mielellään! 🙂