Tänään startattiin uutta aikaa kymmeneltä kohti Pajulahtea. Mukana 98-99-ryhmästä oli team blondit eli Anniina, Sanni ja Mila, Janne, Aleksi, Elina, Venla, Noora H ja Samu. Myös Iita ja Martta vierailivat ryhmämme mukana, kun tuntuvat olevan niin yhtä näiden isompien kanssa.
Kolmen tunnin harjoitusrupeama aloitettiin noin vartin happihyppelyllä ulkona ja sisällä jatkettiin erilaisilla aitaliikkuvuusharjoitteilla. Anniina, Mila, Sanni, Noora, Iita, Martta ja Janne juoksivat pitkien aitojen väleillä 3+4x5A eli n.100m. Ensimmäiset kolme vetoa juostiin tuntumaa ottaen lenkkareilla hieman kevyemmällä vauhdilla ja viimeiset neljä vähän pidemmin palautuksin täysillä. Harjoitus tehtiin matalilla, 68cm-korkeuksilla, jotta jokainen pystyi juoksemaan rohkeasti ja aitomaan molemmin päin. Aitaosio oli sopivan rankka, vaikka Janne päättikin juoksut tähän, sillä oli ollut vielä perjantaina kovassa kuumeessa.
Tytöt jatkoivat aitojen jälkeen kolmella 200m vedolla, jotka lähtivät vähän lapasesta heti kättelyssä, kun Anniina paineli ensimmäisen vedon 31 sekuntiin ja jono perässä välille 34-37. Ajat olisivat voineet olla ainakin 5 sekuntia hitaampia ja silti aivan riittävän kovia. Noh, vähän pidemmät palautukset ja hieman vauhtia pois seuraaviin. Viimeisen kaikki taisivat kyllä taas tykitellä ihan innolla, joten ei hyvä harjoitus tuohon ensimmäiseen liian kovaan kaatunut.
Noin vartin evästauon jälkeen Iita ja Martta siirtyivät oman ikäryhmän treeneihin ja isompien kanssa jatkettiin heittopaikalla, jossa vietettiinkin lähes 1,5 tuntia. Myös Elina ja Venla liittyivät seiväspaikalta mukaan. Ensin keihästä viskottiin paikaltaan, yhdestä ja kahdesta ristiaskeleesta sekä kokovauhdilla yhteensä varmaan 20 kertaa. Itse vedin tämän jälkeen kiekkoa vielä n.15 heiton verran, vaikka omalta mukavuusalueelta karattiin aika kauas. Ehkä en ehtinyt kovin paljoa pilata. 😀 Molemmissa lajeissa tapahtui harjoituksen aikana selkeää eteenpäin menoa kaikilla ja kyllähän sen huomasi, että talvella ei pääse heittoja tekemään. Kun saadaan enemmän harjoitusvuoroja tuleville talville, voi erilaisia osaharjoitteita alkaa tehdä, mutta tämä talvi on jouduttu priorisoimaan.
Kuitenkin esimerkiksi keihäässä huomasi sen, että jalat pelaavat porukalla niin hyvin, että voidaan keksittyä keihään hallintaan ja vetovaiheen harjoitteluun. Nopeita nämä ovat oppimaan ja jo opitut asiat palautuvat kyllä nopeasti mieleen. Toukokuun alussa otetaan taas kerran viikossa heittovälinettä (muutakin kuin kuulaa) käteen. Tyttöjen sekä poikien ottelu 14-vuotiaasta eteenpäin sisältää kuitenkin keihään, jossa ei ihan metritolkulla kannata antaa tasoitusta. Ottelujen näkökulmasta näitä heittoja treenataankin, sillä kun muut lajit ovat otteluissa etenkin tytöillä niin nopeus-voima-ominaisuuksilla suoritettavia, voi välttävälläkin heittotekniikalla olla SM-otteluissa hyvilläkin sijoilla.
Samaan aikaan Aleksi ja Samu tekivät raakaa kestävyystreeniä. Pojat juoksivat 1x1000m + 2x600m + 2x300m + 4x100m eli ei mitään ihan kevyttä touhua, mutta hyvin pojat kestivät ja ihan oikeassa porukassa olivat.
Kolme tuntia täyttä tekemistä, vaikka todella ahdasta olikin suurin osa ajasta. Oli taas mukavaa olla reissussa hyvän porukan kanssa, joka tekee asenteella. Harmi, että monet eivät päässeet tänään leireilemään, mutta ne, jotka olivat, pääsivät taas pykälän verran eteenpäin monissa jutuissa. Valmentajalle tällainen tilanne on paras, kun kelloa ei tarvitse vilkuilla joka välissä, ei tarvitse käyttää puolia omasta energiasta sen miettimiseen, ehditäänkö tehdä kaikki, mitä pitää. Ainoastaan kiekonheiton aikana katsoin, että ehditään tehdä hyvät loppuverkat, mutta juoksuosion aikana en katsonut kellosta kuin palautuksia.
Sain kuulla matkan aikana todella positiivista palautetta omasta ryhmästäni ja valmentamisestani. Tämän päivän tuomalla innolla kohti huomista. Jatketaan niillä normaaleilla kellonvahtausharjoituksilla taas. Mutta sillä säännöllisellä perustekemisellähän sitä kehitystä tapahtuu!