Viime viikonloppu oli yhtä suurta ilotulitusta. Ihan heti lauantai-aamuna homma ei lähtenyt käyntiin rakentinlailla, vaikka 60m sileillä aloitettiinkin. Koko ajan oli kuitenkin itselläni aika odottavainen kutina, kun T14 pituudesta päivä vasta alkoi todenteolla. Sen jälkeen räiskinnälle ja paukkeelle ei loppua tullut ennen sunnuntaita klo 19. Aloitetaanpa alusta ja edetään urheilija kerrallaan viikonloppu läpi onnistujista ja onnistumisista tietenkin alkaen:
T15 4x80m aitaviestijoukkue Anniina, Mila, Sanni, Allu ja henkisesti myös Iida: Tämä kisa oli koko viikonlopun tähtihetki. Tytöt juoksivat ensimmäisessä erässä, jossa ei ennakoltakaan pitänyt vastusta olla. Ensimmäisellä osuudella HKV2:n aloittaja pisti Anniinan tiukille, mutta Mila päästi Sannin jo todella hyvällä etumatkalla 3.osuudelle, jolla Sanni kasvatti eron jo ihan valtavaksi. Allu juoksi aikaa vastaan maaliin ajassa 50,25. Tiesin, että veto oli kova ja riittäisi pitkälle – jopa mitaliin. Juoksin halaamaan tyttöjä ja taisin sanoa, että ”mitalihalaus” ja sain vastaukseksi vain ilmeen ”täh, ootko vähän hullu?!” Toisessa erässä juoksi etukäteen toinen kovimmaksi tiedetty eli Espoon Tapiot. Iiris Peterzensin huiman ankkuriosuuden myötä ero meihin oli noin sekunti. Tuntui todennäköiseltä, että siihen väliin kiilaa vielä useampikin joukkue.
Yllätyksekseni jäljellä olikin enää yksi erä ja siitäkin oli jäänyt Oulu pois. Matkaan lähtivät siis vain HKV ja Tampere, jotka voisivat käytännössä meidät ohittaa. Tampereen mitali meni 3.osuudelle, kun siellä mentiin neljän rytmille puolivälissä matkaa. Silloin tuulettelin pronssia, enkä ymmärtänyt yhtään kun Iida vieressä hoki ”ei riitä – ei se riitä!” Mutta totta – HKV:lle kello kävi hurjaa vauhtia ja jo parin viimeisen aidan kohdalla näki, että mennään päälle 50,50:n. Mentiin jopa lähelle 52 ja hetken tulostaulua katseltua tajusimme, että ainoastaan Espoon Tapiot oli juossut kovempaa – tarkoittiko se oikeasti sitä, että nämä pienet juuri 14-sarjaan siirtyneet tytöt ottivat isojen 15-vuotiaiden sarjassa TJIG-hopeaa HKV:n nimekkään joukkueen edellä?! KYLLÄ! Seurasi lisää halauksia, paljon riemunkiljahduksia ja vähän itkuakin. Lauantai-päivä sai parhaan mahdollisen päätöksen. En tiedä, olenko koskaan tämän lyhyen valmentaja-urani aikana ollut yhtä onnellinen, yllättynyt ja ylpeä. Vaikka kovia jäi pois, eivät ne kovatkaan olisi meidän tyttöjä pesseet – sen verran hurjan vedon jokainen tyttö teki. Olisi ollut suuri vääryys, jos tällainen tiimi ei olisi mitalia ottanut. Tätä mutustellaan kyllä kesään asti, makiaa on!
ALEKSANDRA: Allu toi viestin lisäksi kotiin kaksi omaakin mitalia: lauantaina pari tuntia ennen viestiä 300m aidat kulki hopean arvoisesti todella selvin marginaalein. Juoksu oli kovavauhtista, mutta joka väliin tulee nyt yksi askel liikaa ja hurjat sipsutukset, kun ei molemmin päin uskalla aitoa. Siinä menettää kyllä ainakin sekunnin ellei enemmänkin. Noh, tyttö itse oli niin pettynyt juoksun jälkeen, että nyt toivottavasti tajuaa sen itsekin, mistä homma kiikastaa. Resursseja on hurjaan aikaan.
Allun sunnuntai oli myös aika tiukka setti. Ensin aamulla pika-aidoissa neljäs sija 9,70 ajalla, mikä ei taas kunnianhimoista neitiä tyydyttänyt tippaakaan. Mutta totta puhuen mitalisija olisi jäänyt ottamatta, vaikka kuumaan erään olisi päässytkin. Pika-aidatkin helpottuisi, jos telineistä osaisi lähteä toisinpäin liikkeelle… Sunnuntaina sileä 300m toi reissun toisen hopean vähintään yhtä selvästi kuin edellisenä päivänä saman voittajan takana. Oma ennätys parani puolen sekunnin verran. Kauaa ei taas palauteltu ennen pikaviestiä…
SANNI: Voi sanoa, että Sanni teki mitä tahtoi. Pituuspaikalla syntyi ensimmäisellä ennätys 481, mikä parani vielä sentillä toisella hypyllä. Pitkään tuntui, että se riittää finaalikierroksille, mutta ei riittänyt vaan sinne vaadittiin hurja 489 tulos. Sijoitus kuitenkin 9 ja ehkä hyvä, että loput paukut jäi seuraaviin lajeihin. Lauantain aitaviestin jälkeen sunnuntaille odotukset nousivat.
Aamulla heti alkoi korkeus ja nyt Sanni tuntui olevan ihan eri tavalla vireessä kuin vuotta aiemmin: yö oli nukuttu hyvin ja illalla syöty hyvin. Aloituskorkeudeksi valittiin 137 ja sovittiin, että mennään ekalla yli niin pitkään kuin mahdollista. Aloituksesta nousiin jo 144:ään, mikä meni vielä hipoen yli – ensimmäisellä. 148 muodostui kisassa jo aikamoiseksi erottavaksi tekijäksi, mutta Sanni oli ensimmäisiä tyttöjä, joka tuon ylitti ja mahtavalla hypyllä menikin! Ennätys tehty ja hyppy kulki. Enää ei merkkiä otettu taaksepäin – johan se olikin nelisen kenkää siirtynyt. Sopiva lepo ja sitten 8 tyttöä jatkoi 152:n parissa. Ensimmäisenä koko kisassa sen ylitti Sanni hieman rimaa hipoenkin. Valmentajan tuuletukset kuuluivat varmaan melkein torille asti, sillä tiesin, että tällä ollaan nyt mitalin syrjässä kiinni. Muita ylittäjiä alkoi tulla, mutta neljäs vasta toisella kiekalla. Kun 155 jäi tavoittamattomaksi kahta lukuunottamatta kaikilla, oli kisa siinä ja mukaan otettiin pronssia ja 5 sentin ennätysparannus! Mutta ei muuta kun aitoihin valmistautumaan palkintokorokevierailun kautta…
Aidoissa Sanni joutui kolmanteen erään tilastoaikansa vuoksi, mutta ei siitä piitannut vaan juoksi parhaan juoksunsa koskaan heti paukusta ensimmäiselle aidalle ollen selvästi terävin ja kasvattaen joka aidalla johtoa. Aika 9,82 oli reissulle perinteisesti ennätys ja riitti lopulta Allun takana viidenteen sijaan! Ei huono saldo tälle viikonlopulle!
MILA: Jos Sanni onnistui kaikessa, mitä teki, niin onnistui myös Mila. Paljon ei jossiteltavaa jäänyt – korkeintaan parin sipsuttelun ja yliastutun verran. Mutta niiden aika on ja tulee vielä. Pituuskisassa Mila paransi ennätystään 475:een, millä irtosi kisan 13. sija. Taso oli kyllä kova! Pitkät aidat oli valmentajalle enemmän jännä kuin juoksijalle. Viimeisille oikeastaan kolmelle aidalle tuli aika rajua sipsuttelua happojen myötä, mutta silti aika 49,68 riitti hienosti 5.sijaan pari kymmenystä mitalista. Tulos on A-luokka jo nyt ensimmäisessä kisassa, joten uskoisin, että Mila nähdään SM-kisoissa vain ja ainoastaan aitomassa! Hienosti Milakin palautui aidoista viestiin ja veti komean osuuden noin 12,5:n tuntumaan.
Sunnuntaina aitatykitys jatkui: neljännen erän selkeä erävoitto ja uusi ennätys kirjataan nyt lukemin 9,95. Nyt tuli se tärkeä 10 sekunnin alitus, vaikka reaktio Milalla olikin erän huonoimpia ellei huonoin, mutta jo 1 aidalla ero oli kurottu umpeen. Edessä oli vielä 3-loikka. Voiko muuta odottaa kuin ennätystä ja pistesijaa? Ei. 10,02 ja lopullinen sija 8. Viimeisessä hypyssä olisi ollut saumoja paljon pidempäänkin hyppyyn, sanoi lajin hallitseva Suomen mestari, mutta valitettavasti muutamalla sentillä meni yliastutuksi. Se kertoo latauksestakin, jolla viimeiseen hyppyyn tultiin. Huikea viikonloppu Milalta – niin se kova työ aina palkitaan! Samalla tahdilla kesää kohti.
MARTTA: Lauantai oli Martalle verryttelyä ja jännityksen purkua. 60m kulki ensi kertaa alle 9,50:n – kahdella sadasosalla. Pituuspaikalla yksikään hyppy ei lähtenyt lankulta hyväksytysti, mutta silti Martta sivusi kesäenkkaansa 406. Tämä syntyi lankun takaa, joten todellisuudessa mittaa oli ainakin parikymmentä senttiä enemmän. Illalla Martta juoksi vielä hyvän vedon aitaviestissä, jossa tytöt olivat 9.
Sunnuntai olikin Martan tykitystä tonnilla. Tyttö lähti vetämään koko porukkaa reilulla erolla seuraaviin ja juoksi 600m 1.56 eli todella kovaa kyytiä. Viimeiset 400m tuli sitten vajaat 1.16 ja loppuajaksi saatiin huima 3.11,70. Se riitti kylläkin ”vain” 3.sijaan, vaikka ehkä toisenlaisella vauhdinjaolla olisi voinut kultakin olla otettavissa. Näin Martta kuitenkin vältti kaiken kolaroinnin, pussiin jäämisen ja tönimisen ja sai juosta omaa juoksuaan. Fiksu veto, joka antoi kärkiporukalle kaikille omat ennätykset ja paikan kaikkien aikojen listassa korkealla. Juoksu ja koko kisareissu antoi Martalle varmasti luottoa omaan kuntoonsa kovassa paikassa. Nyt tuli osoitettua, että tytön pää kyllä kestää mitä vaan – kukaan ei enää voi muuta väittää!
T15 4x100m viestijoukkue Sanni, Allu, Iida ja Anniina: Iita joutui jättämään viestin väliin, mutta huippuvireinen Sanni sopi aloitusosuudelle paremmin kuin hyvin. Vaikka pientä kolotusta alkoi jo monen jaloissa olla, tytöt vetivät itsestään irti vielä viimeisetkin mehut ja antoivat kaikkensa. Ei voi kuin ihmetellä Sannin reagointikykyä telineistä, sillä jo 100m päästäkin näki, miten muut jäivät aivan seisomaan, kun telineistä irtaannuttiin. Juoksuvauhti Sannilla ei ihan riittänyt 8,10-8,20 juoksijoiden seurassa, mutta vaihto Allun kanssa oli sujuva. Allunkin menosta oli jo paras puhti pois ja vaihto Iidan kanssa meni aika päälle. Iida tuli kuitenkin lopun hyvin ja Anniina pääsi nautiskelemaan etusuoralla joukkueen kolmantena maaliin tuttujen Espoon ja HKV:n takana. 1.erästä kuitenkin Turun Weikkojen kova joukkue oli juossut lähes sekunnin kovempaa ja otti pronssia ilman jossittelujen sijaa. Kaksi viimeistä vaihtoa olisi voinut tuoda aikaa 0,2-0,3 sekuntia kumpikin kovemmaksi, mutta sijoitus olisi pysynyt neljäntenä.
Sileän vauhti vuotta vanhemmissa on niin kova, että tähän täytyi olla todella tyytyväinen. Vaikka TP:n viesti jäikin jo alkumetreille, tytöt osoittivat kuuluvansa silti ihan kärkeen myös sileän viestissä ja mitalihaastajiin myös ensi kesänä saman tyylisissä karkeloissa… Toki silloin mukana on mm. Hifk ja Mikkeli ja luultavasti myös Pyrintö maaliin saakka… Ja meillä myös tuolloin ihan toisenlainen joukkue kasassa ja hieman enemmän vaihtoja treenanneena ja vähemmän kisastartteja kahteen päivään ottaneena.
IIDA: Iidan omat lajit rajoittuivat lopulta kahteen kisaan, onneksi niihin omiin päälajeihin ei pituuteen ja pika-aitoihin. Pituuden toisessa hypyssä alkoi jo takareittä kiristellä ja toisen jälkeen olikin jo itku silmässä. Ensimmäisellä onneksi syntyi ennätys 473 tosi keskinkertaisella hypyllä Iidan tasoon nähden. Päätettiin jättää pitkät aidat ja aitaviesti väliin. Hieroin jalkaa ja siinä pidettiin kylmää pariin otteeseen lauantaina, joten sunnuntaina lajit onnistuttiin viemään jollain tapaa läpi. Aidoissa vedot ennen kisaa oli vielä melkoista harppomista, mutta itse kisajuoksussa meno oli paljon parempaa, vaikkakin hieman varman päälle. Aika 9,91 ja 7.sija oli kuitenkin oikein hyvä suoritus viime aikojen vaikeuksiin nähden. Pikaviestissä Iida juoksi vielä oikein hyvän osuuden ja pääasia, että jalka kesti sunnuntain juoksut ilman pahempia kipuja.
ANNIINA: Anniinan kisat alkoivat ennen bravuurina olleella 60m matkalla. Nyt sijoitukseksi ”jäi” 13., mikä sinäänsä on ihan hyvä, mutta aika 8,47 ei ole ollenkaan sellainen, mihin Anniina voi pystyä. Viime vuonna alkuerissä syntyi ihan sama aika, mutta finaalissa jo 8,38. Kesällä toivottavasti 100m kulkee ihan toiseen malliin. Pituudessakin alku oli hankala, kun ensimmäinen meni 1,5 kenkää yli ja toinen jäi saman verran taakse. Arpapelillä kolmas kuitenkin osui ihan kohdalleen ja syntyi ennätys 474 ja sijoitus tasaisessa jäsentenvälisessä senttipelissä 14. Illalla Anniina tykitti aitaviestissä huippuosuuden, sillä tuli vaihtoon ennen sunnuntaina 9,60 juossutta HKV:n 15-vuotiasta tyttöä.
Omat aidat sunnuntaina oli pienoinen pettymys. Ehkä sitä vanhaa ”lentelyä” aidalla oli taas hieman havaittavissa, mutta onhan 10,06 ihan eri tason aika kuin alkutalven tasaiset 10,36 ajat. Resursseja on huomattavasti kovempaankin, sen kertoi aitaviesti ja sitä edeltäneet aitavedot. Aitomisessa on nyt ihan juoksun eikä 3-loikan meininki. Tuo ihan oikea loikka oli vuorossa viimeisenä. Askelmerkkiongelmat jatkuivat ja jokainen hyppy oli ponnistuspaikasta ainakin hyvin lähelle 10m, mutta kun yliastuttuja ei lasketa ja 9m viivalta ponnistaminen on huono ajatus, jos kasin on ilmoittanut. Eipä siitä kisasta siis sen enempää, mutta kesällä ollaan jo reilusti päälle 10 metrin! Ennen loikkakisaa tuntunut takareiden kireys hävisi pienen lämmittelyn ja ravistelun jälkeen ja pikaviestin ankkuriosuus kulki vielä todella hyvin. Aika hienosti Anniina jaksoi painaa kaksi päivää alusta loppuun omalla tämän hetken maksimitasollaan.
EETU: Eetun matka oli kaksijakoinen. Mukaan mahtui muutama oikein hyvä suoritus ja paljon kipuja. 60m kisan pilasi kantapään kipu ja kuulassa yhtään täysin onnistunutta työntöä ei tullut. Ensimmäisessä oli ainekset, mutta jotenkin kuula pyörähti kädestä. Silti se jäi parhaaksi ja ennätykseksi 4-kiloisella: 9,71 ja sijoitus 12. Sen pituinen se lauantai. Sunnuntaina buranalla turrutettu kantapää (ulkosyrjä?) kesti aitomisen ihan hyvin, kun aitoja tuli ennen kisaa otettua ihan 1x2a ja sekin jotenkin ensimmäiseltä alastullessa horjahtaen. Kisaveto oli kuitenkin tasapainoinen ja tasainen juoksu, jossa syntyi ennätys 9,80 ja sijoitus hienosti 5. Kesällä tässä voi ihan tosissaan olla Eetun ”päälaji”, vaikka matkaa tuleekin melkein puolet lisää. Keihäässä kolmannella syntyi reilu 38 metrinen, jolla sijoitus oli 9. ja olkapää kipeä. Esimmäinen kisa 600-grammaisella ja talvella heittoja kertynyt hyvin vähän, vaikka muuta keihästyylistä treeniä onkin jonkin verran tehty – siihen nähden ihan hyvä suoritus. Kesällä nähdään varmasti selvästi yli 42m (=A-luokka) kaaria.