Isommat junnut viettivät lauantaita taas parhaalla mahdollisella tavalla: masokistisen valmentajansa rääkättävinä. Pojat ja Emma tekivät verryttelyinä sisällä hölkän kaverina pieniä hyppelyitä ja juoksuja ”tikkailla”. Koordien jälkeen oltiin valmiita päivän pääosioon: 3x3x120m (Emma lopulta 2×3+2x120m) kiihtyvin vauhdein. Kauhun sekaisia odotuksia ja ilmeitä heräsi, kun laukaisin tämän totuuden. Jokainen kuitenkin selvisi harjoituksesta niin kuin pitikin: paransi sarja sarjalta vauhtiaan ja sai tunteen pienenpienistä hapoista jaloissaan. Joonan kovimmat kulkivat viimeisessä sarjassa 17,1 sekuntiin, Antonin 19,1 ja Emman 25,2. Loppuun tehtiin muutamia keskivartalon hallintaliikkeitä ja pitoja.
Propsit jokaiselle tuon treenin suorittajalle! Porukka veti asenteella ja juuri oikein tuon treenin. Ihan hirveän paljon ei tietenkään tehointervalleja juosta, joten ne ovat aina yhtä raakoja, kun ne eteen tulevat – mutta aina myös yhtä kehittäviä!
Tämän päiväinen kolmen tunnin urakka oli valmentajalle kuin vapaapäivä. 98-99:t starttasivat illan verkkailemalla koordinaatiorinkiä n.7 minuuttia (en vain saa sitä kestämään kauemmin, vaikka kuinka yritän!) ja pelailemalla 10 koppia ja salamapalloa liki parikymmentä. Sisällä tehtiin heilurit ennen kuin jakauduttiin kuulantyöntö/kuntopallo-osioon ja pituushyppyyn. Pituuskasalla tehtiin ensin pituusponnareita kasaan, sen jälkeen alettiin harjoitella alastulon tekemistä.
Olen pitänyt ryhmän pituushypyssä perusasioiden äärellä: vauhti, ponnistus, vapari. Kunhan kukaan ei ole tullut tönkköjaloin tai jalat peräkkäin alas, en ole alastuloihin puuttunut. Tärkeintä on oppia oikeanlainen ponnistus ja lankultalähtö, mutta tänään olin rohkea ja opetin 4,5m:n tytöille, joten pituushypyssä kuuluu tulla kasaan ja näytin jopa jonkinlaisen mallin. Tämän jälkeen jokainen pääsi kokeilemaan korokkeelta ponnistaen alastulon tekoa n.11m vauhdista. Hyvinhän se alkoi luonnistua muutamilla, vaikka varmasti ei alkuun niin luonnolliselta tuntunutkaan. Vähitellen se on kuitenkin omaksuttava ja onneksi tämä porukka on nopeaa oppimaan uutta. Lyhyen vauhdin hyppyjä korokkeelta sekä ilman hyppäsivät molemmat porukat kymmenisen hyppyä.
Loppuverkaksi otettiin kaikki polttaa kaikkia -polttopalloa ja sakkoina tehtiin hyppynarulla erilaisia hyppyjä. Venyttelyt jokainen hoiti omatoimisesti ja tunnollisesti.
Isompien, Emman, Reetan ja Joonan kanssa ohjelmassa oli hyppelytreeni ja muutama kova veto siihen päälle. Reetta paranteli vielä selkäänsä ja teki aitakävelyitä ja kuntopiiriä 3×10 liikettä. Joona ja Emma tekivät ensin vuorohyppelyitä nopeana sekä korkealle 2x30m ja pituusponnareita aitojen yli Joona 4+4x4A ja Emma 3+3x5A. Loikkia tehtiin 4x30m, kinkkoja 4+4×8 kpl. Pienenä pakarakidutuksena vielä borshovilaisia: Joonalle 16+12 ponnistusta, Emmalle 12+10 ponnistusta. Aitahyppyjä tehtiin sik-sak-versiona eli hypättiin ensin eteen, sitten vasemmalle, eteen, oikealle ja kaksi aitaa eteenpäin. Käytössä oli matalat aidat, joten Joona pystyi tekemään hypyt nopealla tahdilla.
Sitten laitettiin kello käyntiin ja käytiin vetojen kimppuun. Ensin juostiin kaksi 85%:n avausvetotyylistä juoksua, joiden jälkeen tarkoitus oli ottaa 2x60m 95-100% tehoilla. Joona juoksi 7,99 ja 7,91, mutta joutui juoksemaan vielä yhden, kun Emma halusi tavoitella uutta ennätystä. Emma juoksi lopulta kuusi vetoa, mutta ennätys jäi seuraavaan kertaan, vaikka lähelle päästiinkin!
Joona juoksi viimeisensä sadasosaa edellistä hitaammin, mutta vaikka kymmenyksen treenienkasta jäikin, olivat vedot selvästi uuden juoksutekniikan ennätyksiä. Joonan juoksussa on tapahtunut selkeä juoksuasennon muutos, minkä sisäänajo varmasti vie aikansa, vaikkei se niin radikaalilta tuntuisi. Tällä hetkellä juoksu pyörii vähän paikallaan, mutta nyt se PYÖRII, ei sahaa. Joona on paljon paremmin juoksun päällä ja polvi nousee, vaikka askelfrekvenssi onkin kärsinyt aikalailla. Uskon, että hermotus tällä tekniikalla joko alkaa toimia tai sitten palataan vanhaan, mitä en mielelläni tekisi, enkä tiedä, onko se edes mahdollista. Nyt on kyllä niin erikoista tämä touhu, että annetaan tulevien viikkojen näyttää!
Noh, loppuverkat ja vähän lihaskuntoa sen lomassa tehtiin ja treenin loppuun juteltiin kesän kisoista ja tulevaisuuden treeneistä. Tämä porukka pienenee, niinkuin 15-vuoden kantturoissa väkisinkin alkaa tapahtua, mutta jäljellä ovat ne, jotka todella haluavat urheilla ja kehittyä. Ryhmässä mennään äärestä laitaan kilpailullisuuden ja tavoitteellisuuden suhteen, mutta jotenkin olen pystynyt mielestäni tarjoamaan jokaiselle sellaisen aika räätälöidyn paketin yleisurheilua, josta nelikko J,A,R,E on nauttinut. Tänään käyty keskustelu todisti sen, että nämä nuoret miettivät jo todella, miten heidän käy kun muut ympäriltä kaikkoavat ja että he eivät valmentajan toivo vaihtuvan. Joonan sanoin: Miksi vaihtaa, kun nykyinen homma toimii? Niinpä.
juokseminen, nopeusvoima, pituustreeni