Ensin Tampereen junnuSM-hallien ennakkoa omien urheilijoiden kohdalta, sitten hieman kertomusta reissusta ja itse suorituksista.
SUSANNA: juoksee lauantaina nelkun ja sunnuntaina kakkosen. Hieman on saanut tehdä motivointityötä nelosta varten, mutta eiköhän siihen luotto löytynyt viimeistään keskiviikon vetojen jälkeen. Jos sopivaa kiriapua erään sattuu, voi nelonen lipsahtaa parikin sekuntia kovempaa kuin Joensuun kokeilussa. Sinne 60 paikkeille olisi oikein hyvä eikä haittaa ollenkaan jos menee alle. Kakkosella samanlaisella asenne-vedolla kuin Joensuussa ennätys ropisee taas muutaman kymmenyksen alaspäin, kunhan juoksu tulee loppuun saakka. Ja nyt sen on tultava tykkialullakin! Molemmissa juoksuissa on mahdollisuudet näillä juoksuilla hyviin sijoituksiinkin.
JOONA: Verryttelee lauantaina 60-metrin alkuerissä ja kolmosella pistetään sitten kovat piippuun kaikki tai ei mitään -juoksulla. 60m voi taittua ihan kivastikin, 7,7-alkavasti ainakin. Se antaisi hyvää luottoa sunnuntaille, jolloin selkeä tavoite on 38 sekunnin alitus, joka todennäköisesti tapahtuu aika selvälläkin marginaalilla. Mitään syytä en keksi sille, etteikö 38,34 paranisi puolella sekunnilla – sen verran hyviä harjoituksia on tehty Joensuussa, amiksella ja viimeiseksi keskiviikkona.
MIKKO: Samat sapluunat, paitsi Mikon kohdalla ehkä suurempi odotusarvo on jo lauantailla. Tosin takaportti on aina olemassa, jos jotain menee lauantaina lepikkoon, kun sunnuntaina saa tykittää kolmosella sen mitä sielu sietää. 60-metrinen voisi kulkea jopa 7,60:een tai allekin, sillä sen verran hyviä esityksiä on treeneissä nähty, etenkin keskiviikon kahdeksas veto, 7,44. Kolmosella ennätyksestä on varaa ottaa reilu sekunti pois ja toivottavasti pokka kestää lähteä niin lujaa, että se on mahdollista. Elämän toinen kolmonen ei aina ole se helpoin juoksu, mutta tältä jätkältä voi kesällä odotella silläkin matkalla kovaa vastusta ainakin Joonalle!
JANI: Osoitti keskiviikkona olevansa todella kovassa vedossa. Oikeastaan kaikessa tekemisessä näkyy nyt terävyys, halu ja yritys. 60m:n ennätys 7,85 voi olla unohdettu juttu lauantaina 11 mennessä, kunhan vaan startissa piikkarit irtoavat telineistä samaan tahtiin muiden kanssa. Jännä nähdä! Vähintään yhtä jännää on myös kolmosella, joka on Janille selvästi parempi matka ainakin vielä. 40,08 ei vielä kovin paljoa kerro, mutta sunnuntain juoksu kertoo, kun toivottavasti vierellä on sopivaa kiriapua. Alle 39:n on selvät resurssit olemassa, mutta samoin kuin Mikolla, tämä matka on vasta opetteluvaiheessa.
REETTA: Juoksee lauantaina 60m ja on varmasti porukasta onnellisin juoksunsa jälkeen – nimittäin siitä, että se on ohi. Se ei EHKÄ ole oikein ja paras lähtökohta, mutta maailmaan mahtuu monenlaista hetkeä. Toivottavasti kyse on hetkestä, ei tulevaisuudesta! Reetan kohdalla lauantain tärkeimmät tavoitteet on se, että motivaatio tekemiseen nousisi hieman ensimmäisten SM-kisojen kunniaksi, juoksu olisi sitä Reettaa, mitä treeneissä on nyt nähty. Mitään muuta ei nyt voi toivoa, kuin että näkisin edes yhden pienen vilauksen sitä Reettaa, jonka kanssa olin viimeksi Tampereella. Jos se tapahtuu, suurin tavoite on saavutettu.
Jo menomatkalla koettiin ensimmäinen – jotenkin taas odotettu – takaisku, kun Mikko tuli kipeäksi; hotellilla mitattiin 38,8 kuumetta. Sen pojan ensimmäiset SM-kisat eivät olleet mikään mieletön menestys hotellin sängyssä makoillen.
Lauantai ei muutenkaan ollut mikään paras päivä. Pojat aloittivat heti kymmeneltä ja Joona ensimmäisessä erässäkin vielä. Se oli itseasiassa loistavaa, sillä turhaa ei tarvinnut jännittää ja ”käkäillä” kentälle päästyä vaan melkein suoraan telineitä laittamaan ja startteja. Niinpä lähtö itse kisassakin onnistui, kun telineet oli ajan kanssa tehty tutuiksi. Parhaita Joonan kisalähtöjä ehdottomasti, mitä olen nähny! Niinpä ennätys parani kymmenyksen aikaan 7,73 ja kertoo hyvin ja oikein treenatusta syyskaudesta.
Janin erässä vieruskaveri otti niin hyvän lähdön, että näytti varastukselta ja sen myötä monen, mm. Janin lähtö todella surkealta. Ihan hyvä se kuitenkin oli, mitä nyt kiihdytys jäi aika lyhyeksi edelleen ja niinpä lopussa alkoi porukkaa lapata ohi kovemmalla maksimivauhdilla. Sadasosa ennätyksestä kuitenkin viilautui aikaan 7,84 mikä ei tosiaan ole huonosti puolen vuoden treenillä!
Reetta osoitti juoksullaan olevansa 8,20:n kunnossa ja parantaneensa starttia ja ensimmäistä 40-metristä viime kesästä ja nyt reaktiokin oli kohdallaan, ehkä porukan paras. MUTTA jotain tosi mystistä tapahtui 2 ja 3 askelilla, joiden myötä Reetta lähes kaatui ja kynti maata oikeasti nenällään. Vähän sellaista ”kaatumisfiilistä” on näkynyt treeneissäkin, mutta en sentään olisi uskonut tähän! Vähän liian etupainotteinen asento ja siitä jalka ei painaltunut riittävän hyvin alle. Sinne meni se ainakin 8,20, nimittäin vauhti pysähtyi aika totaalisesti. Pisteet likalle siitä, että jatkoi siitä vielä kiihdyttämistä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja juoksi kuitenkin 4 sadasosan päähän ennätyksestään. Kunto on kova! Asetin tavoitteeksi nähdä vilauksen sitä Reettaa, mitä kesällä näin ja se tapahtui; sen verran oli kaveri vihainen ja kiukkuinen itselleen epäonnistumisesta. Eiköhän se siitä…
Susannan nelkkukaan ei ollut sitä mitä odotettiin. Startissa jäätiin jo puoli sekuntia, minkä jälkeen ensimmäiset 200m oli hävettävän hidasta menoa. Tietysti toinen puolikas tuli sitten kovempaa, mutta kärki oli kyllä auttamatta jo karannut kauaksi. Silti ennätys parani, harmittavan vähän vain, sillä kunto olisi kyllä edellyttänyt sekunnin kovempaakin aikaa. Kesällä on helpompi arvioida vauhteja kun kisoja ja nelosen vauhtisia treenivetoja saa alle. Toisaalta Susannalla oli vähän kipeä olokin koko viikonlopun torstaina paljon ulkona seisoskeltuaan. Kaikesta oppii!
Noh, sunnuntaina uutta yritystä Suskille. Kipeä ja epä-susannamainen oleminen jatkui ja kakkonen oli ”ihan paska juoksu” Susannan sanoin. Juoksu ei oikein missään vaiheessa lähtenyt, muuta selitystä en keksi kuin joku pieni tauti ja vilustuminen, sillä keskiviikkona ja koko talven Susanna on osoittanut olevansa jossain ihan muussa kunnossa kuin 26,95. Harmi, mutta kesällä ollaan sitten ihan eri meiningeissä – se on varma!
Pojat juoksivat kolmoset reissun päätteeksi aika mukavasti. Janin ensimmäiset 250m olivat todella hyvät, mutta sitten tuli totaalinen seinä vastaan ja kaveria lappasi ohi. Siihen asti mentiin kyllä 39 sekunnin vauhdissa, mutta lopulta edes ennätys 40,08 ei parantunut. Oppia, oppia – ja lisää rohkeutta. Joona teki taas sen, mitä odottelin. Vaikka joutuikin lähtemään 8 rataa ”sokkona” liikkeelle, aloitus oli todella hyvä: kovalla kunnolla voi lähteä kovaa. Lopussa ei pahaa kanttaustakaan tullut, joten 37,82:een voi olla oikein tyytyväinen. Kolkki on matka, jolla työnteko palkitaan. Se nähtiin taas. Kesää kohti on tästä oikein hyvä lähteä!
PLUSSAT JA MIINUKSET:
+ Asenne, käytös, omatoimisuus, urheilullisuus ja ryhmän henki
+ Joonan ennätykset – etenkin kolmosella
+ Reetan motivaation palautuminen paluumatkan ansiosta…
– Mikon kuume, muutama sadasosa enkasta pois ja 60m välierät olisi ollut siinä
– Susannan potentiaali ja kunto jäi VIELÄ piiloon
– Reetan kompurointi ja sama juttu, kova kunto jäi kirjoittamatta tuloslistaan
KOHTI KESÄÄ! Nyt on niin hyvä tsemppi, ennätyskunnot päällä ja pohjat kovat, että on huikea fiilis lähteä rakentamaan nopeuskestävyyttä, voimatasoja ja tietenkin nopeutta ihan uusiin sfääreihin kohti kaikkien aikojen kesää! Tämä on ollut hieno syyskausi näiden nuorten kanssa ja toivottavasti kaikki säilyvät yhtä terveinä, innokkaina, kehittyvinä ja motivoituneina vähän lyhyemmän peruskunto- ja kilpailuun valmistavan kauden ennen kuin kisarumba taas alkaa. Silloin ollaan ihan eri vauhdeissa ja ulosmitataan nekin, mitä jäi viime viikonloppuna todistamatta. HYVÄ ME!