Joulukuiset kilpailut suoralla urheiltu tänä (vesi)sateisena torstaina. Päällimmäinen fiilis on se, että voisi olla joku toinenkin fiilis nyt. Mutta kun ei ole. Aika vähissä oli päivän ilonaiheet, mutta ne olikin sitten kirkkaita ja loistavia, asteen verran jopa yllättäviä! Aloitetaan positiivisesta ja päätetään siihen, jotta kaikki muu hukkuisi jonnekin, joten:
Eetu aitoi 4 kymmenyksellä ennätyksensä tasapainoisen, suoraviivaisen ja ahneen juoksun päätteeksi. Eetun aitomisessa alkaa olla jo kaikki peruspalikat kohdallaan, mutta välijuoksua tiivistämällä seuraavassa kisassa voi aika painua jo alle kymmenen, kunhan vain sopiva kirittäjä saadaan rinnalle. Eetu-boy voi kuitenkin olla todella ylpeä omasta kehittymisestään aidoissa, sillä tämän vuoden alussa aitakisoissa suoralla Eetu aitoi kuperkeikan kera 11,99 ja tänään mentiin ilman voltteja aikaan 10,14. Eetun kohdalla alkaa olla aika siirtyä yksi haaste eteenpäin, kuten muidenkin poikien kanssa: aitakorkeutta 84 senttiseen ja väliä vähän pidemmäksi treeneissä.
Tyttöjen kanssa ei aitominen mennyt yhtä onnellisten tähtien alla. Positiivista oli, että Noora J juoksi ennätyksensä, vaikka tuli ensimmäiselle aidalle väärällä jalalla ja sipsutti ensimmäisen välin neljällä. Elina taas juoksi ensimmäisen kisansa kolmen rytmillä ja siitäkös hymy levisi. Vielä ei ennätystä silti tullut, mutta seuraavassa se on jo takuuvarma juttu. 🙂 Samoin se on myös muilla tytöillä, jotka aitoivat kaikki muutaman kymmenyksen sisään: Anniina, Iida, Sanni ja Eve. Tytöillä on loistavaa se, että kaikki ovat samalla tasolla ja voivat kisata toisiaan vastaan aina treeneissä. Jatkossa juoksemme enemmän oikeilla kisaväleillä ja vähän lyhyemmillä, jotta rytmi iskostuu takaraivoon. Tytöillä ei ole syytä huoleen, sillä tiedossa on, mitä on tehtävä, jotta seuraavien aitakisojen jälkeen suupielet ovat vähän toiseen suuntaan (Elina voi pitää samassa!)
Positiivista oli, että vaikka Allu ei juossutkaan aitoja, virtaa ja haluja juosta oli tytössä paljon! Jalka tuntuu olevan kunnossa, mutta varuiksi kannatti jättää kisaamatta. Ehkä olisi Sanninkin kannattanut, sillä juoksun jälkeen takareiteen taas sattui. Mutta koska sunnuntaina ja maanantaina jalka oli ollut hyvä, uskon, että suunta on silti parempi, vaikka pientä takapakkia taisikin tulla.
Illan ehkä suurin ärsytyksen aiheeni oli Joonan puuttuminen paikalta. Kysyin iskältä asiaa illan lopuksi ja kuulemma kokeisiin jäi lukemaan. Kumman mielenkiintoisia nuo kokeet, kun vie voiton urheilulta. Voi olla, että ei valmentajankaan intressit kestä kauaa katsella tuollaista menoa… Vaikka kaveri olisi miten lahjakas, ei voi olla kuin asenteeltaan löysä kuin spagetti. Onneksi meno ei normaalisti ole tuollaista ainakaan vielä ollut, mutta hieman ajankäytöllistä koulutusta taitaa poika tarvita. Tai sitten vaan vähän asennekasvatusta, jos meinaa urheilijaksi ryhtyä.
Toisena lajina isommilla oli kuulaa. Se sentään sujui pääasiassa kaikilta, sillä omia ennätyksiään tai sen pintaan taisivat kaikki kiskoa. Eetu loisti taas työntämällä pojista päivän pisimmän kaaren 9,70. Sanni paransi ennätystään hienosti työntäen senttiä vajaan 8 metriä.
Tämän talven ensimmäisten kisojen jälkeen ei voi muuta todeta kuin, että HARJOITUKSET JATKUVAT! 🙂 Ja syytä onkin, sillä jokaiselle jäi parantamisen varaa tästä päivästä, osalle enemmän ja osalle vähemmän, mutta uskon, että kaikki haluavat pystyä parempaan kuin tämä päivä osoitti. Sillä potentiaalia on, nyt on vain koutsin ja koutsattavien yhteistuumin saatava se potentiaali käyttöön. Siinäpä sitä on pähkinää purtavaksi…
aitajuoksu, kilpailut, kuukausikilpailut, kuula