Nyt on vihdoin ja viimein kesän kisat takanapäin. Lauantain kisassa ei paljon uusia ennätyksiä enää saatu aikaan eikä ihmekään, kun on taukoa treeneistä pidetty ja aloitettu peruskuntokausi. Silti jokainen kilpaili ihan hyvällä omalla tasollaan, mutta myös muutamia tosi ikäviä juttuja mahtui siihen päivään, jotka latistivat ainakin omaa fiilistä ihan kunnolla.
Mutta yleisesti ottaen kesä 2012 sujui positiivisissa merkeissä. Kisakausi starttasi toukokuussa lajipäivien merkeissä. Simpeleellä pikajuostiin tosi kovia aikoja siihen nähden, että kisa käytiin vastatuuleen. Imatralla juostiin aitoja ja hypättiin pituutta hyvin, joten kesä oli saatu kunnolla käytiin näillä treenikisoilla. Alkukesästä jäi mieleen Iitan huikea kehitys ja kovat tulokset. Myös Iidan aitakisat olivat tosi mukavaa menoa alle 10 sekuntiin.
Marskin kisoissa Reetta aloitti kehityksensä juoksemalla 13,54. Siitähän Reetan meno sitten jatkuikin kunnolla vasta heinäkuun lopulla vasta riparien ja muiden poissaolojen jälkeen. Kesäkuussa junnujen kanssa käytiin karnevaaleilla pyörähtämässä ja nautittiin taas aitajuoksun (osa kestävyysjuoksun ja hyppyjen) maailmasta.
SM-viestit olivat kyllä ehdoton kesän herkkuhetki. Kylmät väreet kulkevat läpi kropan edelleen, kun miettii sitä lauantain tykitystä. Edes kuumeisen Iidan kotiin jääminen ei joukkuetta heikentänyt niin paljon, etteikö jatkopaikkoja olisi suorastaan satanut: aitojen alkuerissä 7.nopein aika, 4x100m Allu 1.joukkueessa A-finaaliin ja pienet tytöt B-finaaliin. Loppusijoitukset mini-tyttöjen joukkueilla olivat sitten 8. ja 16., mutta todella kunniakkaat esiintymiset ensikertalaisilta. Kasilta tytöt ottivat hienon 5.sijan pari sekuntia mitalista. Ensi vuodelle odotukset kasvavat ja mitalin kilinä jo kuuluu korvissa kun joku mainitsee sanan Joensuu 😉
SM-viestien aikaan isojen porukka sai täydennystä, kun ensin Mikko ja seuraavalla viikolla Jani liittyivät ryhmään. Pojat ovat olleet todella motivoituneita alusta alkaen ja isojen ryhmästä muodostui ryhmä. Eikä mikä tahansa ryhmä vaan ihan oikea valmennusryhmä, joka tekee töitä hyvällä sykkeellä.
Joonan kesä oikeastaan alkoi kisojen osalta kunnolla vasta heinäkuussa. Parhaina hetkinä oli ehkä 300m kisat Parikkalan pm-kisoissa sekä Vattenfall-finaalissa. Myös 200m olisi voinut kulkea paljon kovempaa. 100m ennätys parani SM-kisoissa hyvissä myötäisissä ja pituudessakin 547 lankun takaa on ihan hyvää kehitystä, vaikka varaa olisi ollut 580 hyppyihin.
Antonkin kehittyi kesän aikana paljon jo ihan treeniaktiivisuudesta lähtien. 2000m sujahti reilusti alle 7 minuuttiin ja kasin viestiosuus aikaan 2.23. Reetta huristeli koko loppukesän sataset 13,34-13,58 välille kaikki vastatuuleen paitsi kovin aika ja yksi oikeastaan yksin juostu kisa. Eilen seuraottelussa koko kesän kipeänä ollut lonkankoukistaja sanoi sopimuksen irti ensimmäistä kertaa kisahetkellä. Nyt on vaan levättävä ja hoidettava jalka kuntoon, että päästään kehittymään kohti ensi kautta.
Pikkujunnujen eli 98-99:ien kesästä kohokohtia tulosten muodossa olivat korkeuspaikalla Eetun 157, Emman 155 ja Sannin 147. Sanni kehittyi joka lajissa hurjasti ja omaa kovan ottelupotentiaalin. Anniinalla oli vuorossa pienemmän kehityksen vuosi, mutta kuitenkin hyvää jälkeä syntyi lajissa kuin lajissa. Erityisesti 200m kehittyi isolla harppauksella. Allu ja Mila juoksivat hienoja 200m aitakisoja ja ensin mainittu säväytti myös kolmosella, mikä ei ketään kyllä yllätä. Noora ja Eve kävivät ensimmäisissä SM-karkeloissaan pokkaamassa mitalit ja Emma kaksi hyvää sijaa 10.sakissa. Ryhmänä 98-99:t ovat kehittyneet todella tiiviiksi ja yhtenäiseksi ryhmäksi, vaikkakin ryhmässä on muutamia ”epäselvyyksiä”, kuuluuko ryhmään ja millä tavalla kuuluu.
Aika paljon kesän aikana kärsittiin erinäisistä vaivoista johtuen treenistä tai muusta törmäilystä. Iidalla revähti takareisi loppukesästä, Reetalla on tämä lonkankoukistajavaivansa, Aleksandrallakin takareisi kipuili kesän aikana ja Aleksilla, Martalla ja Noora J:llä ainakin vaivasivat penikat. Eetulla todettiin polvessa rasitusvammaa ja Evellä on hyppääjän polven kanssa ongelmaa. Jannella on tällä hetkellä eilen saatu pakararevähdys riesana, mutta sen luulisi olevan viikon-parin levolla taas kunnossa. Ainoastaan nuo polvivaivat voivat olla ikävän pitkäkestoisia, mutta näistä muista jumeista on aina eroon päästy. Ja tätähän tämä urheilu on, kun tehdään paljon ja lujaa niin aina sattuu ja tapahtuu, vaikka toki kaikki rasitusvammat tulisi pyrkiä minimoimaan järkevällä harjoittelun ohjelmoinnilla, ennakoinnilla ja huoltavalla harjoittelulla.
Toivottavasti tämän talven aikana ollaan siinä fiksumpia. Summa summarum: kesä 2012 varustettiin suurella plus-merkillä, mutta hampaan koloon jäi varmasti jokaiselle urheilijalle ja se on vain ja ainoastaan hyvä asia tulevaa ajatellen! Tavoitteet ovat kaikilla korkealla, mutta sen kanssa on etenkin nuoremmilla vielä tietysti iästä johtuen paljon opittavaa, miten niitä tavoitteita saavutetaan ja mitkä asiat siinä edesauttavat. isompien kohdalla en ole huolissani enkä näiden 00-syntyneidenkään, sillä heillä on vielä aikaa opetella ”talon tavoille”. Isot taas tietävät jo varsin hyvin mistä tulokset tulevat, eivät putoa lahjoituksena taivaalta vaan ovat kovan työn, aktiivisen harjoittelun ja oman halun tuotosta. Uskon, että jo tulevaan hallikauteen monet haluavat ladata isoja panoksia, joten nyt on aika luoda sitä kuuluisaa pohjaa, jotta talvella voidaan ottaa ilo irti mm.300 metrilläkin, vaikkei täälläpäin paljon juhlita pitkillä tehointervalleilla talvella.
Nyt on aika kuluttaa piikkareita hieman vähemmän ja lenkkareita enemmän. Edessä on paljon matala(mpi) tehoista juoksua, kuntopiiriä, hyppelyitä, pitkiä koordeja jne. 98-99:ien kanssa peruskuntokausi ei ole vielä ihan niin täydellinen kuin isoilla, mutta pientä johdatusta siihen on jo olemassa.