Uusi viikko, uudet kujeet. Maanantai oli varsinainen tehopäivä. Ensin kahdet 1,5-tuntiset treenit ja päälle vielä ilta kisoissa, joihin otin pyörän alleni, kun matka oli sopivan mukavan tiukka. 98-99:eistä paikalla oli pieni porukka, sillä yli puolet kisasi illalla, mutta kisaavista Mila kävi tekemässä myös aamutreenin, siitä pisteet kotiin. Siitä, miten järkevä veto se oli ennen kaksipäiväisiä kisoja, en mene takuuseen. 😀 Iida on viimein parantunut taudistaan, ja jospa saisi tyttö loppukesän urheilla terveenä ja tehdä tulosta. Muuten paikalla olikin sitten vain 5 poikaa, mutta näillä mentiin ja hyvä treeni tehtiinkin. Alkuverkkojen jälkeen tehtiin heilureita, aitapyörityksiä ja aitakävelyitä melkoinen määrä. Päivän teemana oli aitajuoksu, joten aloiteltiin sitä sik-sak-drillillä, jossa vuorotellen tehtiin suoraa ja koukkujalkaa kolmesti molemmin päin. Taas tuli ilmi se, että kyllä tämä porukka aitoo taitavasti myös kakkospuolellaan!
Aitavetoja juostiin jokaiselle räätälöidyllä ”tikkausvälillä” 5-6x4A. Tarkoitus oli hakea rytmiä ja frekvenssiä, sillä nopeitenhan aitavälit selvittänyt on usein maalissa. Vedot menivät osalla paremmin, osalla vähän kohmeisemmin. Tulipa taas harjoiteltua kaatosateessa juoksemista, joten rohkeudesta sen suhteen ei kellään jää kiinni, jos kisassa sattuu kova sade! Loppuun tehtiin vielä tankovoimailuja: (joiden aikana Mila vain loppuverkkasi) kaksi kierrosta kyykkyä, rinnallevetoa, askelkyykky-variaatiota sekä kirppuja ja päälle muutamat pohjehypyt ja porrasjuoksut.
Isompien treenissä olivat paikalla Emma, Reetta, Anton ja Mikko sekä vierailevana tähtenä ex-ryhmäläinen Veronika. Reetta oli ensimmäistä kertaa yli viikon kipeänä oltuaan treeneissä ja Anton riparin jälkeen, joten otettiin aika kevyesti tänään. Verkkailua tehtiin purulla heitetyn kierroksen jälkeen helpoilla koordeilla ja porrasjuoksuilla sekä liikkuvuusliikkeillä. Tehokkaampia koordeja tehtiin sitten 1 jalan pnj, kuopasu sekä takaperinjuoksut ja tötsien yli juoksuja 5x30m. Vetoina juostiin 2x3x60m+3x40m eli aika perinteinen kesän setti, jossa viimeiset kolme vetoa juostaan täysiä kisana, muut vedot rentoa omaa juoksua tekniikkaan keskittyen.
Reetalla ei ollut tänään mikään paras päivä, kuten voi kuvitella jo ihan pelkästä taudista johtuen, mutta kyllähän se vähän extra-jännitettä tuo, kun aamupala on syöty 8 aikaan aamulla eikä klo 13 alkavaa treeniä ennen mitään muuta ja kaveri vetää vetoja naama valkosena. Noh, jospa kolmas tällainen olisi jotain opettanut. Parasta oli kuitenkin Reetan asenne; vaikka olo on mitä on ja olisi voinut jättää juoksematta vain sanomalla sen, tyyppi veti naama välillä jopa hymyssä ja kysyttäessä, joko mennään, vastaus oli aina kyllä. Enää ei tarvitse muuta kun vähän takoa järkeä tuohon kalloon, mutta hyvällä tiellä ollaan. 😉
Loppuun tehtiin muutamat lihaskuntoliikkeet, vaikka paljon enemmän piti, mutta kellohan se taas kiiruhti hurjaa vauhtia. Samapa se, tällä viikolla tehdään poikkeuksellisesti neljät treenit, joten ehditään sitä lihaskuntoakin pyöritellä.
Illalla kisoissa ensin tulessa oli Joona, joka ei kyllä ollut ihan tulessa. Paljon parempaa olisi ollut odotettavissa treenien perusteella, mutta jo omista starteista näki, että tänään ollaan vähän kuutamolla. Kaikesta tästä pohjustuksesta huolimatta Joona juoksi ennätyksensä 24,71, mutta varaa olisi ainakin 24,40:n aikoihin. Tänään ei vaan ollut Joonan päivä… Harmi, sillä kakkosia ei tällä kaudella enää ohjelmassa ole ja potentiaali tällä matkalla jäi näkemättä tänäKIN kesänä. Onneksi kesiä ja kovia aikoja on vielä edessä. 😉
Pienet tytöt olivat kovassa kyydissä kakkosella. Siksipä juoksivatkin kaikki enkkansa; ensimmäisessä erässä aikalailla kaarteessa puhaltaneeseen sivumyötäiseen Anniina 28,38, Emma 28,52, Sanni 29,25 ja Mila vastatuulipuhurisessa erässään 29,71. Pituuspaikalla Sanni onnistui parantamaan ennätystään 15 senttiä lukemiin 460 – tai olisi onnistunut ellei tuulimittari olisi mitannut hypyn aikana 3 metrin myötäistä. Muutenkin sarja oli hyvä ja Sannilla on potentiaalia vieläkin parempaan. Muiden pituuskisa oli syystä tai toisesta ei-niin-hyvä, vaikka toki Iita hyppäsi elämänsä toiseksi pisimmän kisahypyn, mutta varaa on vielä ja pitääkin olla. Illan pääanti oli selkeä: nopeus on kehittynyt, kakkosella jaksetaan loppuun saakka rennosti sekä terävästi ja pituushyppy on hankala laji – muillekin kuin 13-vuotiaille.
Seuraava päivä oli pyöräilyn kannalta jo tiukempi, mutta kuntoilusta meni kisojen toinenkin päivä ja eväät olivat sen mukaiset. 😀 Itse aiheesta eli kisoista: neljä suoritusta kaiken kaikkiaan, joista kolme ennätystä. Ensin juoksivat Anniina ja Iita luultavasti kevyen vastatuulen siivittämänä hyvät ajat. Anniina paransi yli kymmenyksellä ennätystään lukemiin 13,79 ja Iita jäi omastaan 6 sadasosaa (13,86). Mila paransi 3-loikassa ennätyksekseen 9,81 ja hyppäsi muuten sentin paremmin kuin valmentajansa tuon ikäisenä. Mietityttämään jäi yksi n.25cm kaukaa lähtenyt hyppy, joka mitattiin päälle 9,70 hypyksi… Perinteisesti kinkka nousi ihan liian korkealle ja vauhti tyssäsi oikeastaan joka hypyssä, joten 10 metriä ei ole raja eikä mikään tälle tytölle. 😉 Tekniikkaa on onneksi aikaa hioa, nyt on tärkeää vaan rakentaa vahvaa nopeus-, kimmoisuus- ja voimapohjaa tulevan loikkaajan kroppaan, jotta se niitä tekniikkatreenejä kestää. Mila pokkasi joka tapauksessa yleisen sarjan pm-mitalin, sillä kisassa oli kaksi osallistujaa.
Päivän yksi hymyilevä onnistuja oli Sanni – jälleen kerran. Korkeuspaikalla tahmean kisan päätteeksi ylittyi uusi oma ennätys 146, joka korjaili vanhaa kahdella sentillä paremmaksi. Sanni oli yhtä hymyä ylityksensä jälkeen eikä varmasti voinut arvata, että viimeinen hyppy 149:stä jää millien päähän. Sanni oli jo yli, mutta pohkeet pudottivat todella hennolla kosketuksella riman – lähempänä ei olisi voinut olla tai olisi ollut yli! Hienoa nähdä tämän likan kehitystä, sillä vuodessa korkeuden ennätys on parantunut 13 senttiä, pituudessa puoli metriä, 200 metrillä 1,4 sekuntia, pika-aidoissa ja sileällä yli 0,5 sekuntia… En ole koskaan vielä tavannut ketään, jolle uuden taidon oppiminen olisi niin nopeaa ja helpon näköistä. Sannin onnen kesä on nyt ja luultavasti niin on moni muukin.
Suomen tilastoissa tytöt ovat tällä hetkellä aika komeilla sijoilla. Sanni nousi korkeudessa 11. ja Mila on 3-loikassa (vaikkei vielä virallinen laji olekaan) 3. Ensimmäistä kertaa tänään huomasin todella sen, että alan kokea jo pieniä, välillä vähän isompiakin, paineita valmennettavieni pärjäämisestä. Luultavasti se on niin, että itse luon ne odotukset itselleni eikä kukaan muu (ainakaan kovinkaan täysjärkinen) odota 13-vuotiailta ihmetekoja, teknisesti täydellisiä suorituksia tai edes jatkuvaa ennätystulvaa. Valmennan täysillä, annan aikalailla kaiken itsestäni siihen hommaan, joten totta kai toivon ja odotan kehitystä. Tällä hetkellä sitä tapahtuu, mutta huolehdin jo myös eteenpäin.
98-99:t ovat sen verran lahjakas porukka, että näiden nuorten kanssa on todella oltava taitava. Valmentajakin tarvitsee ison määrän itseluottamusta, jotta voi luottaa itseensä, että pystyy viemään porukkaa eteenpäin. Jos siellä päässä jo murenee, ei ihmeitä voi odotellakaan. En välillä tajuakaan, miten kovalla tasolla tytöt – erityisesti tytöt, toki myös muutama poika – urheilevat. Porukka on laaja, lajivalikoima sopivan monipuolinen, mieli iloinen, asenne ehdottoman positiivinen. Käsissämme on kaikki, mitä toivoa saattaa. Loppu on vaan siitä kiinni, mitä teemme/teen sillä materiaalilla, mitä käsissä on. Uskon pystyväni siihen, haluan pystyä.
aitajuoksu, juoksuharjoitus, pm-kisat