Pääsiäisen pyhäilyjen jälkeen taas hetki voidaan rullailla treenejä eteenpäin normikaavalla, kunnes ensi viikolla edessä on piirileiri ja kohta jo vappukin. Tänään nautittiin äärimmäisen kirkkaasta ja lämmittävästä auringonpaisteesta kevyesti kevään lämpimimpänä päivänä. Ruuhkaisasta kentästä ”valtasimme” 13 junnarin kanssa kentän keskiosasta huikean 5m x 20m alueen. Noh, meille sekin oli luksusta.
Paikalla oli 98-99:eistä melkoinen joukko: Anniina, Iida, Noorat ja Samu. Lisäksi pienempää ja vähän suurempaa päätä oli mukana lähes kymmenen. Anniina, Iida ja Noora J toimivat harjoituksessa ”team leadereinä” ja muut ottivat mallia tyttöjen loikista, koordeista ja muista. Alkuverryttelyssä verkattiin kapuloiden kanssa ja tehtiin erilaisia kävelykoordeja, jotka itseasiassa alkoivat koko porukalta sujua aika mainiosti.
Kävelyjen jälkeen tehtiin heilureita ja koordeina polvennosto, kuopasu ja saksijuoksu, joiden jälkeen kiihdytettiin vielä muutama askel juoksuun. Sitten alettiin päästä itse asiaan eli hyppelyihin: isovuorohyppely, nopea & matala hyppely, vuoroloikat, kinkat ja askelkyykkyponnistukset + portaissa muutamat juoksut ja tasahypyt – yhteensä vajaat 200 erilaista ja eri tehoista ponnistusta. Ennen portaita otettiin myös reaktiolähtöjä 6x30m ja loppuun juostiin 2+2x80m (kovaa+hölkäten).
Aika kului ihan siivillä ja oli erilaista olla vetämässä treeniä, jossa haarukka on 10-14 vuotta. Isommat voivat turhautua välillä, kun jokainen asia käydään yksityiskohtaisesti taas läpi, mutta toisaalta kertaushan on… Pienille taas jotkut jutut voivat käydä turhan vaikeiksi tai rankoiksi, joten välillä pitää keksiä helpotuksia ja eriytyksiä muutamiin juttuihin. Noh, kaikki selvittivät ainakin tämänpäiväisen kunnialla ja onhan se niin, että isot tytöt tykkäävät, kun pääsevät loistamaan ja olemaan esimerkkinä. Ja tykkään minäkin, että tytöistä on olemaan esimerkkinä pienemmille monessa suhteessa.
Tästä kolmikosta, joka tänään oli treeneissä, on kyllä ihan mihin vain. Iida oli nyt ensimmäistä kertaa tiistai-treeneissä, kun hiihdot on hiihdetty ja toi kyllä mukanaan ihan uudenlaista tekemisen asennetta. Voi olla, että joskus kohtelen likkaa vähän kovalla kädellä, en nosta jalustalle vaikka aihetta olisi vaan vaadin lisää. Teen sitä, koska tiedän, että kaveri kestää sen kyllä. Iida ei ehkä ole ryhmän kaikkein lahjakkain, mutta motivaatiossa ja tekemisen tehoissa Iida päihittää muut mennen tullen. Kyllähän se alkaa tuloksissa näkyä, kun halu tehdä asiat hyvin (eikä edes riitä…) on niin kova.
Totuushan on, että jokaisella ei voi olla tekemisen taso tätä luokkaa, vaikka toivoisi, että olisi. Ihmiset ovat niin erilaisia. Tänään taas muisti, millainen itse oli nuorena, tosin vähän vanhempana, kun tosissaan tiesi, mitä halusi. Näissä tytöissä näkee monissa niin paljon itseään, sitä että rakastaa tuota puuhaa, haluaa kehittyä, oppia uutta ja jollain tavalla vaan on niin kiinni, että ei voi edes muuta ajatellakaan. Tällaisten tapausten takia valmentaminen on puuhaa, josta saa aivan mielettömät kiksit. Muuten valmentaminen olisi vain puuhaa.