Olipa kerran eläintarha, jonka asukkaat päättivät perustaa hallituksen. Eläintarhan päälliköt, laupias ja leppoisa Hirvi sekä selvin päin ihan mukava nuori herra Papukaija, kokosivat eläintarhan hallituksen.
Ensimmäisenä hallitukseen kutsuttiin totta kai eläintarhan henkinen johtaja ilman varsinaista johtajan virkaa: liukas luikero, ovela Kameleontti, josta kukaan ei todellisuudessa pitänyt, mutta kaikki tiesivät, että Kameleonttia ei voisi jättää pyytämättäkään. Koko eläintarhan väen hyvinvointi ja mielenterveys olisi vaakalaudalla, jos Kameleontti suututettaisiin. Vihreänä pysyessään Kameleontti oli kaikkien kaveri, mukava ja miellyttävä, mutta punaiseksi muuttuessaan kenenkään ei enää ollut kiva olla. Mustaa väriä kukaan ei ollut vielä nähnyt, eikä sitä riskiä haluttu ottaakaan.
Kameleontti suostui pyyntöön pohdittuaan tarkoituksellisen hetken, kuitenkin ollen liioitellun kiitollinen kutsusta ja salaa onnellinen päästessään 
taas kyykyttämään muita. Seuraavana Hirven ja Papukaijan esityslistalla oli kutsua paikalle eläintarhan äitihahmo ja järjen ja järjestyksen ääni: viisas rouva-Leijona. Leijonalle ajatus hallituksesta oli mieluinen ja hän lupasi osallistua kokouksiin ja tehdä jotain ylimäärästäkin järjestelyissä, jos tarvetta olisi. Papukaija ja Hirvi kiittelivät ja muistuttivat, että Leijona kyllä hoiti jo aivan valtavan suurta osaa eläintarhan vapaa-ehtoisasioista.
Ennen kuin Papukaija ja Hirvi ehtivät toimistossaan edes pohtia muita jäseniä, oli Kameleontilla antaa muutama ehdotus. ”Kuinkas olisi esimerkiksi eläintarhan älykkö ja kirjanoppinut Afrikan Apina, toinen Norsuperheen aikuisista jämäkkyyttä ja hiljaista hyväksyntää tuomaan tai suuren hiiriperheen monitoimi-isä?” Kaikki heidät tietenkin kutsuttiin hallitukseen, kun Kameleontti oli näitä ehdottanut. Afrikan Apina tavoitettiin viimesimpänä, sillä hän oli taas retkillään tutustumassa pohjois-eläintarhan kielikulttuuriin. Hän suostui viimein, vaikka epäili aikansa riittävyyttä. Norsu- ja hiiriperheiden isät lähtivät myös mielellään mukaan yhteiseen toimintaan. Isien ehdotuksesta hallitukseen kutsuttiin myös kolmas isä: herra Myyrä.
Myyrä-isän ja Hirven yhteisen illanvieton seurauksena ajateltiin laajentaa Eläintarhan hallituksen näkökulmaa ja ottaa mukaan myös muutamia nuoria asukkaita. Ensin kutsuttiin mukaan nuorisojengistä pisimpään eläintarhan toiminnassa mukana ollut Kirahvi-neiti. Eläintarhaan juuri muuttanut Etelä-Angolan Kärpänen päätettiin vielä ensimmäisen kokouksen jälkeen kutsua mukaan, sillä hän oli innokas ja aktiivinen eläintarhan asioiden seuraaja.
Näin Eläintarhan hallitus oli saanut lopullisen kokoonpanonsa ja se oli valmis toimimaan yhteisen asian hyväksi. Eräässä syyskokouksessa paikalla eläinten yhteisessä toimintaluolassa olivat Hirvi ja Papukaija kokouksen johtajina, Kameleontti, Leijona, Hiiri, Norsu, Kirahvi ja Kärpänen. Afrikan Apina ja Myyrä-isä olivat estyneet tulemasta paikalle. Tämän Hirvi kirjaisi kokouspöytäkirjaan ellei hän olisi tuota(kin) tehtävää jo tehokkaasti ulkoistanut uskolliselle apurilleen Kärpäselle. Jos Kameleontti tämän olisi tiennyt, ei se siitä olisi ainakaan pitänyt. Eikä kukaan sitä pysty selittämään miksi.
Jäsenet kutsui koolle Hirvi, joka istui suuren kokouspöydän päätyyn. Ympärille, jokainen omaksi muodostuneelle paikalleen, kerääntyivät muut. Muutamaa minuuttia yli sovitun kellonlyömän pääsi kokous alkamaan, kun Kameleonttikin saapui paikalle hymyillen niin säkenöivästi, että muiden teki mieli kääntää katseensa pois. ”Slurps Pieni Kameleontin poikaseni lähti juuri harjoittelemaan Kärp… siis Hyttysten metsästystä ja annoin hänelle vielä viimeisiä slurps ohjeita.”
Kaikki hymyilivät ymmärtäväisesti, vaikka eivät kertakaikkiaan voineet ymmärtää mitään. Hirvi avasi kokouksen, mutta tapansa mukaan siirsi puhujan vastuun heti Papukaijalle, jolta puhujan tehtävä luontaisimmin onnistui. Papukaijan ja Kameleontin välit eivät olleet oikeastaan koskaan 
olleet parhaat mahdolliset, ainakaan siitä lähtien, kun Kameleontti oli kerran hieman oranssiksi muuttuneena lipaissut Papukaijalta yhden arvosulan siivestä suihinsa. Virallisissa kokouksissa he kuitenkin kestivät toisiaan ja tulivat jopa ajoittain toimeen. Papukaijan lempibiisin sanoin ”Patin papukaija, se päätä aukoo aina”, ei Eläintarhassa ollut kovempaa vitsin heittäjää. Sitä nokanheittoa Kameleontti ei omassa väriloistossaan aivan ymmärtänyt.
Papukaija kertoi heti kokouksen alkuun, kuinka toimintaa Lillebyn sekä Wallersin eläintarhoissa on hoidettu. Papukaija oli kuullut tarinat illanistujaisissa, joihin hän oli salalennellyt eräänä iltana vartijoiden nukkuessa. Paikalla olivat olleet molempien eläintarhojen päätoimiset pääeläimet, Ruotsin Pääskynen sekä Pohjois-Walesin Pääpelikaani. Näissä eläintarhoissa käyntimaksut olivat tuplaten suuremmat kuin heillä. Eläinten määrä oli kuitenkin paljon pienempi, mutta laatuun oli panostettu, sillä tarhaan pääsykriteerinä oli virheetön ulkonäkö sekä ääntely ja vain nopeimmin liikkuvat ehtivät majoittaa 20 eläintarhojen häkkiä.
Papukaijan kertomus aiheutti järkytystä, mutta lopulta jaoston vanhempi väestö näki ideassa paljon hyvää, kun taas nuoret Kameli ja Kärpänen tyytyivät tapansa mukaan vain myötäilemään vanhempaa ja kokeneempaa kaartia ajatellen: kyllä meidänkin vuoromme vielä joskus tulee saada sanoa sen, mitä ajattelemme.
Kokous jatkui. Muodollisuuksien jälkeen selvisi pian, että tänään Hiiri-isä oli vauhdissa. Hän puolusti henkeen ja vereen oman perheensä asemaa eläintarhassa. Hiiri-perhe oli pidetty perhe eläintarhassa, sillä lapset olivat kilttejä ja tottelevaisia ja vanhemmat aina avuksi. Joskus vain isä Hiiren tempaukset menivät aivan yli tupsukorvien, kuten myös tänään. Hiiri jylisi: ”Meidän perheemme on kunniakas, olemme asuneet eläintarhassa jo monen sukupolven ajan ja vaikka olemme pieniä ja meitä harvoin huomataan, meissä on sitä jotain!”
Kameleontti myötäili Hiirtä parhaansa mukaan, sillä se ei tietenkään halunnut joutua välirikkoon suuren Hiiriperheen kanssa, sillä heistä hän sai hyötyä itsekin. Norsu-isä hiljeni tilanteessa, sillä hän ei voinut käsittää tällaista hurjistumista. Tapojensa vastaisesti myös Leijona-äiti meni hiljaiseksi tuohtuneen Hiiren purkauksen edessä.
Kokous kuitenkin jatkui. Hallitus valitsi vuoden eläintarhalaiset. Valinta oli melko selkeä, sillä Kärpänen oli tehnyt Hirvelle nimettömänä luetun ehdotuslistan ansiokkaista eläintarhan asukeista ja listaan tuli vain muutama muutos kokouksen aikana. Kärpänen itse innostui kertomaan mielipiteitään juuri tuossa vaiheessa kokousta, joten kaikille kuitenki Kärpäsen vieläpä hyvin tuntien tuli varmasti selväksi, kenen ehdotuksia Hirvi kertoi. Kärpänen rakasti juuri tällaista palkitsemista, valitsemista ja pohdintaa!
Kokouksessa yksi tärkeä asia oli tulevan talven tapahtumien läpikäyminen. Hirvi ja Papukaija vuorotellen luettelivat edessä olevia vierailupäiviä, 
häkkien siivouspäiviä sekä talvihorrosten ja -unien päivämääriä. Kameleontilla oli monta ehdotusta siitä, milloin häkkejä olisi parasta siivota. ”Talven aikana tulisi myös hankkia kaikille matelija-eläimille mateluputkia sekä lisää suhisevaa kaislaa”, Kameleontti ehdotti lajiryhmänsä muistaen, kun kuuli Leijonien uusista karvapeitevahoista sekä Kärpästen surinasuihkeesta. Kyllähän Kameleonteillakin on oltava uusinta uutta!
Hirvi kirjasi Kameleontin ehdotuksen listaan ja mietti, miksi tuo väriään jatkuvasti vaihtava otus oli tähänkin kokoukseen otettu mukaan! Norsu-isä sai puhelun kesken kokouksen: hänen oli lähdettävä pelastamaan pieniä tyttönorsujaan, jotka olivat keksineet uuden leikin talviunessa olevia siilejä palloina pyöritellen.
Hallitus suuntasi jo katsetta tulevaan kesään ja teki alustavaa työtä eläintarhan toimintasuunnitelmaa varten, jonka tietenkin Hirvi yön tunteina kirjoittaisi kaikille virallisille tahoille julkaistavaksi. Hirvi osasi kirjoittaa, mutta vain välttävästi. Usein sana sieltä ja toinen täältä unohtui lauseesta tai yhdyssanat oli kirjoitettu erikseen ja kaksi eri sanaa yhteen. Joskus myös pilkkuja ja pisteitä puuttui. Kärpänen kyllä tiesi tämän ja oli siksi suostunut ottamaan muutamia Hirven kirjoitustehtäviä itselleen.
Papukaija kertoi tulevan kesän tapahtumista, joista se oli kuullut eläintarhan johtajien keskustellessa kahvipöydässä. Papukaija luonnollisesti oli lennellyt 
ja liidellyt ollenkaan huomaamatta ja kuulematta tätä keskustelua. Kuitenkin Papukaija tiesi kertoa sanatarkkaan ja äänenpainollisesti oikein, mitä keskustelussa oli käyty läpi. Tulevana kesänä samat aukioloajat olisivat voimassa, mutta eläintarhan rahoituksesta vastaava yhtiö vaihtuisi, joten muutoksia voisi tulla. Papukaija osasi myös ulkoa päivämäärät, jolloin olisi erityisiä näytöksiä, esimerkiksi Norpilla tai Delfiineillä. Kameleontti ehdotti omaan painavaan sävyynsä, että ehkäpä matelijatkin voisivat jonkinlaisen esityksen järjestää, vaikka olihan Delfiinien esitys melko perinteinen. Muut nyökyttelivät vain vastaukseksi ja Hirvi kirjasi Kameleontin ajatuksen pöytäkirjamuistiinpanoihin.
Äiti-Leijona tutki pään sisäistä kalenteriaan ja huomasi, että kaksi erityistä päivää oli laitettu samaan aikaan läheisen Rötterin huvipuiston juhlapäivän kanssa. Näistä Papukaijaa kehotettiin olemaan yhteydessä eläintarhan ihmisjohtoon.
Kokouksessa vallitsi pääosin hyvä henki, jopa normaalia parempi, ellei Hiiri-isän kiihkeää reviirin puolustusta ja Kameleontin perinteistä päällekäyvää asennetta huomioitu. Kärpänen seuraili tilannetta katosta suristen välillä myöntävästi. Kirahvi oli hieman ulkopuolinen, sillä hän ei ollut vaivautunut paikalle kovinkaan moneen kokoukseen. Kärpänen mietti katosta katsellessaan, kuinka näin sekalainen seurakunta eläimiä voisi saada mitään aikaan. Mutta kyllä se sai.
Kahden tunnin kokous päättyi, kun Hirven oli lähdettävä pudottelemaan sarviaan metsään. Jo aikaisemmin oli poistunut myös Kameleontti, jolla oli kiire vaihtamaan väriä, jotta ehtisi katsomaan lapsiensa värishowta. Leijona-äiti, Kärpänen, Papukaija ja Hiiri-isä istuivat paikallaan pisimpään ja jättivät avoimeksi kysymykseksi ikuisuuskysymyksen siitä, kuinka ne eläimet, jotka jaksoivat viihdyttää asiakkaita jatkuvasti häkkinsä etualalla, voitaisiin palkita.
Vaikka kokoukset eläintarhassa ovat täynnä eri lajiryhmien ja eläinkuntien edustajia, niissä sentään muutamia hyviä päätöksiä saadaan aikaan joka kerta. Tällä kerralla kaikkia jäi varmasti miellyttämään vierailun toteutuminen ystävyys-eläintarhaan Jämsterbötteriin. Erilaiset mielipiteet, jokaisen omat henkilökohtaiset toiveet ja omaa ryhmää koskevat parannusehdotukset sulautuvat lopulta Hirven ja Papukaijan luoviessa yhdeksi yhtenäiseksi linjaksi. Onhan kaikilla eläimillä kuitenkin yksi yhteinen päämäärä: kaikkien eläintarhan asukkaiden hyvinvointi ja aseman parantaminen, jonka eteen he tekevät töitä.