Huikean laatuikäluokan eli 94- ja 95-syntyneiden SM-kilpailut on tältä vuodelta kisailtu Kimpisen Mondolla. Pitihän siellä olla Suskinkin juoksemassa, mutta toisin kävi. Aina ei käy tuuri. Tyttö on elämänsä kunnossa, MUTTA. Jotain probleemaa on tuntunut olevan jo vähän pidemmänkin aikaa. Nelkku, edes kakkonen, ei ole kulkenut. Satanenkin hyvin vaihtelevasti, mutta kun tytöllä on kulkenut, on kulkenut ihan tosissaan. Olo on tuntemusten mukaan ollut väsynyt eikä mitään jaksa tehdä. Tytön tuntien tuo on ihan todella erikoista, sillä kyseessä on semmoinen ikiliikkuja ja energiapakkaus perusluonteeltaan, että oksat pois.
Noh, nyt selvitetään onko se se kirottu M-sana vai mikä, mutta tavoite on päästä aloittamaan pk-kautta ehjänä ja kunnossa. Edessä olisi vielä reilun 2 viikon päästä Petroskoissa alueottelussa 100m ja ruotsalaisviesti. Jos siihen mennessä selvitää tai ei selviä syytä, kisaan kyllä lähdetään ihan edustustehtävän velvollisuudessa, jos vaan terveys sen sallii. Kyseessä on kuitenkin jotain ihan muuta kuin 400m tai 200m SM-kisoissa kotikentällä. Kesän kohokohta oli ja meni sivu suun, mutta uusia tulee! Parin kymmenyksen enkkaparannuksella nelkulta olisi ollut otettavissa pistesija, mutta minkäs teet…
Tätä ei auta jäädä murehtimaan. Olin itse hommissa kisoissa, pituus ja loikkapaikalla live-tulospalvelua ylläpitämässä tai sekoittamassa. Sieltä käsin oli ihan hyvä seurailla kisojen kulkua ja oikeastaan muutamia heittoja lukuunottamatta sai jollain tavalla oltua hollilla lajissa kuin lajissa. Muutamia asioita jäi mieleen valmentajan/yleisurheilu-ihmisen näkökulmasta ja tässä niitä satunnaisessa järjestyksessä.
KISOJEN TÄHDET: nro 1 KETTUNEN
Ensimmäinen otti kaiken, mitä voi. Näytöstyyliin 2000m esteharjoitus ja puolen tunnin hölkkäpalautuksen jälkeen 1500m sileän veto päälle. Harvaa tuollaisesta harjoituksesta palkitaan kahdella SM-kullalla. Yön yli ”hölkkäpalautusta” ja 3000m mestaruus tuli vähintään yhtä ylivoimaisesti. Jokainen Kimpisellä ollut satunnainen yleisurheilun seuraaja, valmentaja, huoltaja, toimitsija ja ainakin joka toinen urheilija ihaili koko rahan edestä Kettusen juoksua: askel pysyy korkealla, päkiävoittoisena, kontaktit eivät petä koskaan, yläkropan asento, käsien käyttö, rentous, taloudellisuus, kaikki… Siinä oli junnareille ja HCM:lle valmistautuville vähän vanhemmillekin mallia.
Erehdyin sanomaan, että siinä on Suomen kaikkien aikojen lahjakkain kestävyysjuoksijanainen. Tai ehkä pitäisi sanoa kestävyysurheilija. Toivottavasti Kettunen jatkaa hiihtoa siinä määrin kuin viime vuonnakin. Siinäkin menestys on ihan mukavaa vähän vähäisemmällä treenillä. Ylirasitus jalkaterissä, liian yksipuolinen kuormitus ja pääkopan pettäminen ovat paljon epätodennäköisempiä asioita, kun muutaman kuukauden pakkasessa ulkoiluttaa suksia taas parin SM:n verran. Asenne, työmoraali ja yksinkertaisesti KAIKKI on kohdallaan. Muutama vuosi lisää työtä ja terveitä vuosia ja tuosta tytöstä on enemmän iloa Suomen urheilulle kuin moni voi edes ymmärtää…
KISOJEN TÄHDET: nro 2 RÄSÄNEN
Tässä kohtaa pitäisi kai olla THURESON? Mutta ei ole, vaan pronssi- ja hopeamitalisti pikamatkoilla oli kisojen toiseksi suurin starba. Keväällä uusiutunut selän rasitusmurtuma (esiaste?!) on estänyt kovat juoksutreenit monen kuukauden ajalta silloin, kun niitä treeniohjelmassa normaalitilanteessa lukee. En tiedä, kauan Ellalla on piikkaritreenejä takana, mutta melkolailla kylmiltään nelosen kuningatar kisoihin tuli ja valitsi lajeikseen 100m ja 200m. Eikä ihme, sillä 100m tykittäjä Thureson veti kakkosella lopussa ohi, mitä Ellalle ei varmaan ole koskaan ennen tapahtunut! Se ei vähennä Räsäsen loisteliaisuutta kisojen suurena nimenä. Jo se, että Suomen yksi lupaavimpia – taas – juoksijoita on terveenä radalla, on hehkuttamisen arvoinen asia!
Jospa Ella saisi tästä vuoden eteenpäin urheilla terveenä, voisi ensi vuonna Zurichissa Suomen naisten juoksuvoima jyllätä monellakin matkalla. Siitä, mitä eilen ja tänään nähtiin Räsäsen esittämänä, ei tule vetää mitään muita johtopäätöksiä kuin että likka on palannut! Maaottelussa nähdään varmasti jo ihan toisenlaista Ella Räsästä.
HYVILLE TAPAHTUU HYVÄÄ – LOPULTA
Kyllähän paha aina saa palkkansa ja samaten hyviksille pitää tulla ansionsa mukaan. Aina niin ei tunnu käyvän, ei sinnepäinkään. Meillä oli pituus-/loikkapaikalla hieman puolueellinen kirjuripöytä, kun naisten pituuskisan aikana ihmettelimme muutamien urheilijoiden käytöstä. Muuan EM-kisaurheilija valitti, kiukutteli (lähinnä itselleen ja jollekin katsomossa) ja itki pettymystään teatraalisesti, kun tuli vain pronssia. Olimme valmiita lähettämään tytön kotiin kasvamaan kolmen kierroksen jälkeen, mutta niin vain mokoma meni 8 parhaan joukkoon sivulajissaan.
Sen sijaan samassa kisassa toivoimme kovasti pikkukunnan tytölle menestystä. Ei auttanut toivominen, vaikka toki karsinnassa oma ennätys olikin jo syntynyt. Teimme kyllä kaikkemme; tyttö sai hypätä kierroksen viimeisenä sääntöjenkin mukaan ja pääsimme myös huomauttamaan, että sitä ennen kannattaa vaihtaa kuulakengät hyppypiikkareihin – voi kulkea paremmin. Tyttö oli todella sympaattinen, ystävällinen ja sisukas taistelija. Tuollaiset nuoret neidit kyllä vielä palkitaan, kun edelleen se yksi sana: terveys on kaverina.
Tuossa samaisessa pituuskisassa joku huusi ”vittu” jokaisen hypyn jälkeen – hyvienkin – ja toinen heitteli hiekkaa yliastuttujen perään. Ihan hirveän totista, itselleen armotonta ja katkerasti pettymyksiin suhtautuvaa sakkia nuo 19-vuotiaat! Eivät siis kaikki, kuten läheltä huomasimme. Saahan sitä toimitsijoilla omat suosikkinsa olla, kunhan ei anna sen vaikuttaa niihin numeroihin, joita kuulee ja kirjoittaa ylös. Mutta oikeasti: yleisurheilu on pääsääntöisesti hauskaa puuhaa, harrastus, vapaaehtoista ja jossain määrin etuoikeuskin, joten uskon vahvasti, että se sujuu paremmin, kun suhtautuu hieman tyynemmin, vähemmän dramaattisesti ja ennen kaikkea asiallisesti kilpailuihin, itseensä, toimitsijoihin, tuloksiin ja ELÄMÄÄN. Kyllä sillä hymyllä pääsee pidemmälle kun itku silmässä tuhertaen.
Tähän on hyvä päättää tämä analyysi ja lähteä huomenna ainakin itse toteuttamaan omaa toteamustaan samaiselle kentälle. Viimeinen kokonainen treeniviikko ennen SM-kisoja on edessä!