Marskin kisat kisattu eilen keskiviikkona. Olosuhteet oli tosi mukavat, kun puuskissa puhalteli yli 4m/s vastaista etusuoralla. Tyveniäkin hetkiä sattui, muttei tietenkään juoksujen osalle melkeinpä koskaan – ainakaan kun olisi tarvittu. Joten aikoja ei sen kummemmin tarvitse tuijotella. Kisapäivä jätti kuitenkin muutaman ison kysymysmerkin ja pari huutomerkkiä. Tärkeintä on, että se on täällä nyt ja tässä: kesän kilpailukausi. Pitkä, työntäyteinen ja vaiherikas, toivottavasti myös juuri niin tuottoisa kuin kuvitella saattaa. Tässä mielenmukaisessa järjestyksessä urheilijoita, joiden perään huuto- ja/tai kysymysmerkkejä voi laittaa:
REETTA!
Urheilijoistani se, jonka tekemiseen, osaamiseen ja kuntoon on tällä hetkellä etenkin kilpailutilanteessa 100% luotto. Eikä turhaan. N17 satasella tultiin ensimmäiset 60m ihan rintarinnan ehkä järjestyksessä Kristiina-Reetta-Anniina-Iita (+venäjätär), mutta 70m kohdalla uskalsin jo sanoa ääneen, kun Reetta oli Kristiinan takana n. metrin, että ohi menee. Eikä siis ihan kuka tahansa ollut siinä edellä, vaan Kristiina. Mutta tiedän, mihin tämä tyttö pystyy. Vaikka tuuli -4,0m/s olikin kaataa koko erällisen juoksijoita, oli aika 13,50 vähän jopa pettymys. Se selittyy ensimmäisillä kontakteilla, mitkä nousivat tosi pystyyn. Lopussa päästiin kuitenkin taas nätisti nousemaan, koska kiihdytys oli pitkä, vaikkei maailman tehokkain.
Tärkeintä oli tänään positiivinen avaus. Vaikka tuon tuulen vuoksi juoksija itse ei aikaansa osannut arvostaa, on Kristiinan voittaminen (vaikkakin vain sadasosalla!) kova juttu. Itse odottelin kyllä vähän suurempaa eroa, mutta ne kisatkin on tulossa ihan varmasti. Eka kisa on vaikein ja se on nyt juostu. Tsemppausta, kannustamista ja uskonluontia on koutsilla edessä, jotta urheilijaan saadaan tarttumaan se vakaa luotto, mikä tällä hetkellä tähän kaveriin on. Kovat on kovia, kun on kova paikka. Ne kovat paikat on tältä kesältä edessä ja tiedän yhden tosi kovan tytön taistelemaan vastaan melkeinpä ketä tahansa 97-syntynyttä tässä maassa. Kesä on pitkä, paljon voidaan saada aikaan, mutta paljon voidaan myös pilata. Pieniä asioita, oikeita asioita = suuria tuloksia, oikeita tuloksia.
ANNIINA!
Mielestäni pienten kaartista ehkä jopa positiivisin esitys. Nyt ollaan jo selvästi naisten sarjalaisia ja toiminta on sen mukaista. Maksimi- ja rentokovajuoksu on tällä hetkellä todella hulppeaa menoa, kun muistetaan, että kyseessä on 14-vuotias tyttö. Tuohon samaiseen -4 metriin 13,78 on kova veto. Aika lähelle tullaan tänä kesänä menemään 13 sekunnin rajaa! Uskoa siihen luo myös kolmosen kulkeminen varsin mukavasti. Se yllätti jopa koutsin, miten hyvin veto kulki loppuun saakka elämän ensimmäisessä henkilökohtaisessa kolmosen kisassa. 45,80 jää vain 3 kymmenystä SM-kisarajasta ja täytyy muistaa, että etusuoralla se tuuli vei kyllä ajasta pois. Muutama kisa alle myötätuuli päälle niin tämä(kin) tyttö näyttää niille, jotka kehtaavat epäillä!
IITA!
Lisää pikatyttöjä, pienempään päin koko ajan mennään, mutta vauhti suhteessa sen kun kiihtyy. 12,5-vuotiaalle Iitalle satasella taisi 4-metrinen olla vähän raju pala purtavaksi, mutta alle 14 meni siihenkin! Iitan kohdalla ajasta myötäisellä lähtee kaikkein eniten siinä juoksussa juosseista. Kakkosella tuulimittari näytti ihan samaa, mutta kun vierellä on kovin mahdollinen ikäluokan kilpakumppani tällä alueella, silloin ei tuuli tunnu! 28,20 siihen puhuriin vieläpä kakkosella on aika superveto. Tässä on sellainen tyttö, että pystyy vielä ihan mihin vaan. Luumäellä taitaa olla vedessä jotain jamaicalaista pikajuoksugeeniä, kun sieltä tuntuu tätä nopeajalkaista porukkaa tulevan vähän enemmän.
JANI!
Isojen poikien osalta päivän positiivinen suoritus Zei-Pederiltä, jolla kävi satasella tuuri, koska tuuli. Eli Janin erässä mitattiin vain -1,3, mutta puuskissa matkalla on varmasti tuullut kovempaakin. Aika 12,47 on kuitenkin yli 0,5 sekuntia parempi kuin aiempi ennätys. Startti oli vieläpä aika onneton tällä kertaa, ja kun tiedän Janin onnistuessaan olevan aika hyväkin starttaaja, on paljon parempaa varmasti tiedossa. Pieni myötätuuli, vierelle sopivaa kiriä ja hups vaan kohta ollaan uudella sekuntiluvulla. Ihan varmasti.
Jännä juttu, miten kolmosella Janilla ei paukut riitä. Toki ennätys tuli sielläkin, mutta 39,80 ei vaan ole sellainen aika, joita Janin pitäisi juosta. Ehkä se siitä lähtee kulkemaan, kun juoksuja saa alle. Tai sitten Jani tosissaan on satasen miehiä. Asenne pitkien vetojen (kuten muissakin!) treeneissä on kuitenkin niin huikea, että toivoisi sen näkyvän kisassakin vähän reippaampina ennätysparannuksina. Pääasia, että jätkä kehittyy ja oli myös itse tyytyväinen suorituksiinsa.
JOONA JA MIKKO?
Nämä pojat menevät samaan kategoriaan eli kysymysmerkkiä pukkaa. Myöskin taas 4 metrin vastaiseen juostu satanen oli suoraan sanottuna kaameaa katsottavaa. Kummallakin askelfrekvenssi oli olematonta, juoksu näytti ihan hirveältä ja vauhtikin oli juuri sitä. 12,7:n ajat saivat pojat vähän harmistuneiksi, mutta parempi se on vaan unohtaa ja katsoa eteenpäin. Urheilijoiden osalta, valmentaja tietysti miettii senkin edestä. Ensimmäisen 60 metrin aikana pojat jäivät luvattoman paljon juoksun kärjelle (joka veti 12). Voipi olla, että kulutetaan mäkeä vielä pariin kertaan ihan urakalla koko porukka, jotta saadaan vähän kiihdytykseen poweria ja suuntaa! Se tuntuu olevan kaikilla nyt ongelmana – edelleen. Aika huono valmentaja, kun ei saa selkeitä ydinkohtia korjattua ei sitten millään.
Kolmosella Joona oli sitten jo pirteämpi. Ensimmäinen 200m tuli niin kuin pitääkin tuohon tuuleen tulla, eli kovaa myötäisellä. Kakkosen väliaika oli varmasti 24,3:n paikkeilla, mutta loppu kestikin sitten yli 13,5 sekuntia eli aikas pitkään – vaikkei ihmekään tuohon tuuleen tuolle pojalle. Hapot jylläsivät kuulemma tosi rajuina molemmilla ilmeisesti jo ennen loppusuoraa. Joonalla juoksu tuli hyvin 240m, vaikka jo loppusuoran alussa näki, että ei tänään mitään 37:n aikoja juosta. Sen puolella kuitenkin, sadasosan turvin. Mikko juoksi käytännössä saman ajan kuin Joensuussa talvella soolona, jolloin ei tainnut edes hapottaa. Se oli ehkä suurin kysymysmerkki koko illassa, sillä treeneissä juoksu on kulkenut, usein kovempaa kuin Joonalla ja aina vähintään samaan tahtiin. Joku mättää, palautuminen, uni, joku. Tai sitten vähän päällä ollut flunssa. Toivottavasti kisaaminen ja kevyt treeni auttaa, muuta en keksi. Mieli on kuitenkin jo suunnattu tulevaan, ei tätä märehtiä kannata!
SUSANNA?
Suskilla samaa vikaa kuin muillakin. Satasella startti kosahti pahan kerran, katselin kaukaa, mutta kuvat ovat armottomat. Maksimijuoksu toimi, oli vahvaa ja kaunista. Vähän paremmalla startilla 13 alittuu kyllä heti hyvissä tuulissa, tänään -3,4 ja aika 13,55. Suurimmat kysymysmerkit leijuu kuitenkin nelosen yllä. Loistava valmistava treeni lauantaina, mutta nyt ei vaan jaksanut. Alku oli ihan hyvä, noin 29 sekuntinen kakkonen, mutta loppu kestikin sitten melkein 33. Tuuli ei enää niin pahana puhaltanut iltamyöhällä, vaikka varmaan 2m/s olikin. Se ei selitä tässä tilanteessa enää ihan kaikkea. Ehkä lauantai oli liian lähellä, ehkä pitkä päivä, koulu ja muu vei niin paljon tehoa. Todennäköisesti.
Seuraava nelonen vasta aikojen päästä, nyt kisataan vauhtia lisää 100-300 matkoilta ja treenataan nelkulle. Toivottavasti kisaaminen tuo vauhtia lisää ja ajat paranevat sekunti sekunnilta.
EETU!
Vaikka maanantaina vielä treeneissä joka paikkaan koski, Eetu pystyi kisaamaan molemmat lajinsa. Se on positiivista se. Ja etenkin, kun satanen vastatuuleen kulki 13,45 eli jopa 12-alkuinen aika voi olla vielä kesällä ihan mahdollinen. Se olisi hienoa. Kolmonenkin meni jo 44-alkavasti, vaikka juoksu sinäänsä oli aika vaikean näköistä eikä ihme, kun tämä oli Eetulle jo todellinen ”kestävyysmatka”. Tämä oli kuitenkin kaikesta kankeudesta huolimatta tai juuri siksi positiivinen startti kilpailukaudelle. Etenkin kun aitoja miettii, niin paljon on tehtävää ja kasassa pysyttävää, mutta ilman suurempia kipuja avattu kausi jätti kyllä hyvän mielen.
IIDA!
Lajina keihäs, kyllä vaan. Jalka ei nyt muuta kestä, ei ehkä vielä hetkeen, mutta maltilla tästä tytöstä tulee vielä joku päivä kovan tason ottelija – sanokaapa koutsin sanoneen! Nimittäin keihäs lensi ihan kylmiltään 27 metriin. Kun jalka kestää niin aidat ja pituus kulkee, korkeus on lähtenyt ihan uuteen nousuun ja 140 ylittyy varmasti tänä kesänä. Silloin ei jää kun kuula, mikä kyllä saadaan toimimaan vielä joku kaunis päivä ja pidemmät juoksut. Kohta kun naiset ottelevat kymppiä, onkin vitsit vähissä kun seiväs astuu kuvioihin 😀 Muistaakseni Iida oli siinäkin aloittelijana aika kova luu, joten ehkä sekään ei vielä pistä heittämään kirvestä kaivoon…
Ennen en ajatellut Iidaa ottelijana, mutta tuo keihäskisa, pituuden tuomat haasteet spesial-aitoihin tai hyppyihin sekä selkeä vahvuus voimapuolella saivat näkemään mielessä Niina Kelon. Vaikka Iida onkin enemmän nopeus-kimmo-puolelta, mutta paljon samaa on. Nyt vaan ajan kanssa annetaan jalan rauhoittua kisakuntoon ennen kuin aletaan riuhtoa. Tässäkin tapauksessa; kesä on pitkä! Maltti on valttia. Hyvä tästä tulee, kun likka on kisapaikalla yhtä hymyä ja kuvaajallekin nousee peukku iloisen tekemisen merkiksi.
Tässäpä ne suurimmat ajatukset. Tokihan nähtiin myös muita hienoja suorituksia, kuten Ellan varsin kevyt soolo tonnilla 3.18 ja Emilia 30 sekunnin alitus kakkosella ja samanlainen taisteluvoitto Joutsenon siskosta kuin Iitalla edellisessä erässä. Upeita taisteluita, upeaa asennetta, omatoimisuutta ja sellaista kilpailurutiinia näkyy etenkin 13-15-vuotiaiden tyttöjen tekemisessä, jopa erään Eetu M:nkin! Isojen kanssa matka näyttää pitkältä, paljon saa tapahtua vielä, mutta toki paljon oli myös positiivista. Pääasia, että kukaan ei lannistu tai lakkaa uskomasta itseensä ja omaan tekemiseen. Kolmen (tai vähän vajaan) kuukauden päästä muun muassa luvut 12, 37, 12.85, 26 ja 59 ovat paperia. Ei voi muuta sanoa kun että mr.tuuri, anna näitten pysyä kasassa ja terveenä se aika! Oikeita valintoja.