Hola hola!
Tämä kyseinen blogi on siis luotu tarkoituksena kertoa – lähinnä omalle itselleni – valmennettavieni eli nuorten lappeeenrantalaisten yleisurheilijoiden, 98-99-syntyneiden ryhmän tapahtumista ja toiminnasta. Ryhmääni, joka siis on kilparyhmä 12-13-vuotiaita junnareita, kuuluu noin 20 aktiivisesti harjoittelevaa tyttöä sekä poikaa. Harjoituksia 98-99:eillä on tällä hetkellä neljästi viikossa, tosin suurin osa harrastaa myös muita lajeja, joten läheskään kaikki eivät käy kaikissa harjoituksissa.
Ajauduin tämän ryhmän valmentajaksi, tai ensin ohjaajaksi, sattumalta. 2009 vuoden kesällä olin muutamia kertoja ollut sijaistamassa 98-99:ien kilparyhmää, samoin seuraavana syksynä. Eipä siinä kovin montaa kertaa tarvinnut pyöriä mukana, kun huomasi, miten poikkeuksellisen lahjakas ryhmä oli kyseessä. Tällöin ryhmäläiset olivat 10-11-vuotiaita ja muutamia nuorempiakin oli mukana isosiskojen kanssa samassa ryhmässä. Tuli vuodenvaihde 09-10 ja yksi ryhmän ohjaajista pohti ääneen, kukahan tulisi hänen tilalleen ryhmää ohjaamaan, kun oli itse lähdössä mualimalle. Ei mennyt sadasosasekuntia kauempaa, kun olin jo napannut ryhmän keskiviikkoharjoitusten vetovastuun itselleni. Kevään 2010 tutustuin ryhmään ja kesäkauden alkajaisiksi kuin vahingossa olin ”kaapannut” 98-99:t itselleni. Mielessäni oli jo tuolloin selvä visio; halusin kasvaa valmentajaksi yhdessä tämän ryhmän kanssa, niin pitkälle, kuin vain meidän kaikkien rahkeet riittäisivät. Se oli päätös, jota en ole hetkeäkään katunut.
Suurin yksittäinen syy, miksi ryhdyin kasvattamaan juuri tätä ryhmää, oli pieni epävarmuus ja sekasorto, jonka aistin lapsista. Harjoituksissa ohjaajat vaihtuivat, säännöt olivat erilaiset eri ohjaajilla, kukaan ei tullut tutuksi eikä läheiseksi, jokainen kävi vain ohjaamassa sen yhden tunnin. Kiinnyin nopeasti lapsiin ja samoin myös he minuun, joten en olisi voinut enää olla vain yksi ohjaaja muiden joukossa, joka tulee, on ja lähtee. Minä tulin ja jäin. Toin ryhmään säännöllisyyttä, luotettavuutta, turvaa ja varmuutta; kaikkea sitä, mistä nämä nuoret eivät olleet ennen tienneet. Ryhmä yksilöitä on puolen toista vuoden aikana hitsautunut yhdeksi ryhmäksi – ja mahtavaksi sellaiseksi!
Kevään ja alkukesän aikana sain itse mahtavan tilaisuuden päästä kehittymään oikeaksi valmentajaksi. Seura kustansi minulle nuorisovalmentajatutkinnon (ent.seuravalmentaja) Tanhuvaarassa. Kun kaksi 4-5 päivän jaksoa tiivistä opiskelua oli takana, olin monen monta tietoa ja taitoa valmiimpi ja varmempi. Sanat loppuvat kesken, kun sen kurssin hyötyjä alkaa listaamaan. Eri lajien kouluttajilta sain aina useita inspiksiä ja tuli kiire päästä soveltamaan oppeja 98-99:ien kanssa, vaikka toisaalta ei koskaan halunnut pois kuuntelemasta ja oppimasta.
Viime kesänä 12 ja 13-sarjoissa kilpailleet 98-99:t harjoittelivat ahkerasti, kehittyivät joka osa-alueella niin fysiikan kuin lajitaitojen osalta. He osallistuivat kilpailuihin tunnollisesti, nauttivat harrastuksestaan ja parantelivat ennätyksiään koko kesän. Kesää rytmittivät jokaviikkoiset seuran omat viikkokisat, joissa 98-99:t olivat aina hyvin edustettuina. Maailman meiningistä saatiin maistiaisia, kun valloitimme Jämsänkosken aitakarnevaalit heinäkuussa yhdeksän tytön voimin! Tuo neljäpäiväinen rypistys, se iloisuus, motivoitunut tekeminen, kehittyminen ja moitteeton käyttäytyminen, kuvasi hyvin koko kesää. Reissu oli unohtumaton tytöille sekä todellakin myös valmentajalle. Ensi vuonna olemme vähintään samanlaisella porukalla taas mukana, se on varmaa!
Karnevaaleja seurannut viikko oli kahdelle ryhmäläisellemme erityisen jännittävä: Janina (13) ja Anniina (12) pääsivät ensimmäisiin SM-kilpailuihinsa, viesteihin. Janina juoksi edelleen kylmiäväreitä aiheuttavan juoksun 4×800 metrin joukkueen toisena juoksijana ja tytöt ottivat pronssia! Anniina juoksi 4x100m:n kakkosjoukkueessa takakaarteen aivan 15-sarjalaisten vauhtia ja täytti paikkansa SM-viestibussissa loistavasti. Ensi kesänä saa valmentaja jännittää useammankin 98-99:n otteita viesteissä. Mikäpä sen parempaa, sillä tämä ryhmä, jos mikä rakastaa kilpailemista ja viestejä!
Kesään mahtui myös upeita suorituksia pm-kilpailuissa, Vattenfall-osakisoissa ja tietenkin myös itse finaalissa Lahden stadionilla. Koko porukka on tällä hetkellä tasolla, jolla vain 12/13-vuotias voi olla. Suuresta ryhmästä erottui viimeistään kesän aikana selkeä ydinporukka, joka harjoittelee säännöllisesti, kilpailee innoissaan ja haluaa kehittyä. Tästä ydinporukasta kootaan parin vuoden päästä sitten valmennusryhmä/iä. Tulevan vuoden missiona koutsilla on rakentaa nopeus-, sekä voimapohjaa monipuolisesti urheillen, jotta tulevaisuudessa voidaan keskittyä lajispesifimpään ja kovempaan harjoitteluun.