Kesäkauden viimeisetkin treenit on nyt vedetty. Enää vielä viimeiset muutamat kisat ja voidaan alkaa pakertaa peruskuntokauden parissa. ”Isot” ryhmäläiseni ovat tulleet siihen pisteeseen, että siirtyvät nyt virallisesti pois urheilukouluista omaksi valmennusryhmäkseen eli ovat minun ensimmäiset valmennettavat – ei siis enää mitään urheilukouluja edes virallisesti ja nimellisesti. Ryhmä onkin kasvanut viime talvesta yli tuplaten, joten ihan mukava fiilis on aloitella tämän porukan kanssa treenejä. Ehkä jopa liian suurelta tuntuu n.10 hengen joukko, kun pitäisi jo hieman yksilöidä treenejä, vaikkakin kaikki juoksijoita ovat (tai elleivät ole niin tämän talven jälkeen ovat 😀 ). Suuri kauhistuksen aihe on myös se, että treenaamme yleisillä seuran urheilijavuoroilla ja tulemme siis viemään neljästi viikossa n.1,5 tunniksi suoran ihan kokonaan käyttöömme. Kun seurassa on myös toinen samankokoinen tämän ikäluokan ryhmä, tulee meillä olemaan tiivis tunnelma.
Siitä huolimatta alkamassa (tai jatkumassa) on todella mielenkiintoinen projekti. Ryhmä koostuu 100-400m juoksijoista pääasiassa, yksi kasinkin menijä eli Anton mahtuu porukkaan. Ryhmään tulee myös yksi ihan uusi tyttö, ehkä toinen uusi vanha ja kolmas seuran -95-tyttö, jonka kanssa aloitamme yhteistyön. Melkoinen sekametelisoppa, jota selkiyttämään pientä kartanlukua tulevasta:
JOONA on ollut ryhmän henki ja sydän jo parin vuoden ajan – syyni tämän ryhmän valmentamiseen. Joonan paraatilajit tulevat olemaan 200-400m, mutta toki myös lyhyempää matkaa ja pituutta on ohjelmistossa. Oikeat treenit ovat vähitellen alkaneet ja pojalla on kova halu kehittyä ensi vuonna 11,50:n satasen mieheksi ja etenkin alle 37:n kolmosen menijäksi. Terveenä ja ehjänä tiukan talven pysyessä en näe näille aikarajoille mitään estettä, kun halu kehittyä on niin kova.
MIKKO tuli mukaan kesäkuun aikana ja on osoittanut olevansa melkoinen talentti. Kunhan pikajuoksun tekniikkapuolta saadaan hiottua, tämä fysiikkakone tulee pinkomaan 100-300m aikas lujaa. Joonan kanssa hyvä pari ja toisensa kirittäjä treeneissä, vaikka pelaavatkin ihan eri vahvuuksilla, mutta se kertoo sen, että 100m voi juosta lujaa monista lähtökohdista ja omilla vahvuuksillaan.
JANI tuli treeneihin suurinpiirtein viikko Mikon jälkeen ja kesän aikana kehittyi heti hurjasti. Jani on ihan raakile, mutta oppi nopeasti tekemään asioita oikein. Janilla taitaa olla aika paljon luontaista nopeuskestävyyttä, joten ehkäpä 100m ei olekaan se paraatimatka, jos vaan päätä on treenata vähän pidempää vetoa.
ANTON tuntuu saaneen ihan uutta piristysruisketta, kun on ”pakotettu” kisaamaan ja oikeastaan se olikin ainut vaihtoehto, millä poika saatiin pidettyä mukana sen lisäksi, että ryhmähenki on uusien poikien myötä muodostunut ihan tosi hyväksi, mikä kyllä Antonin intoon vaikuttaa eniten. Antonilla olisi resursseja tosi kovaksi juoksijaksi esimerkiksi 800-1500 metrillä, kun nyt juoksee ihan pikajuoksutreenillä 2000m alle 7 minuuttiin ja 800m 2.23. Aika näyttää, onko Antonilla halua olla urheilija. Pitää muistaa, että tämä poika on vielä vasta 14-v Jouluaaton aattoon saakka.
OSKARI on harjoitellut ryhmän mukana 2 kertaa eli on melko tuore tapaus. Nähtäväksi jää, millainen kyky Oskarista kuoriutuu. Nopeutta tuntuu ainakin olevan, mutta riittääkö pohjat, innostus ja halu kun tositreenit tulevat vastaan.
REETTA on oma lellikkilapseni, mikä tarkoittaa sitä, että silloin vaadin eniten ja olen tiukin. Siksi, koska tällä tytöllä on olemassa pari sellaista ässää taskussaan, joilla voidaan mennä pitkälle: askelfrekvenssi ja halu kehittyä urheilijana. Odotan tulevalta talvelta paljon, jos Reetta vaan pääsee reissaamaan yhteistreeneihin vähintään kolmesti viikossa. Paljon on työtä tehtävänä, paljon on asioita opittavana, paljon on hikeä vuodatettavana, mutta paljon on myös otettavissa! Alle 13 sek ei ole aika eikä mikään, jos asiat menevät edes suurinpiirtein hyvin seuraavien 8 kuukauden aikana. Tämän tytön kohdalla se vaan on aika paljon pyydetty – pyydän silti.
EMMA on ryhmän ”harrastelija”, mutta tärkeä osa ryhmää omana persoonana. Emma treenaa tunnollisesti ja toivon, että kestävyys- ja lihaskuntopuoli kehittyisi ihan yleisen urheilullisuudenkin vuoksi. Treenaaminen on silloin paljon kivempaa.
SUSANNA liittyi ryhmään tänään. Susanna on vähintään vuoden muita ryhmäläisiä vanhempi ja tulee olemaan ryhmän ”johtaja”, lähes aikuinen, johon voin luottaa monessa. Susanna on tullut yleisurheilun pariin 14-vuotiaana ja osoitti heti olevansa poikkeuksellinen kyky keskimatkoille. Viime talvi meni kuitenkin poissa treeneistä, mutta nyt Susanna tuntuu olevan taas kovasti innostunut treenaamisesta. Susannan kanssa tullaan tekemään talven aikana paljon töitä myös nopeuden ja aitomisen kanssa, sillä vahvuudet löytyvät selvästi kestopuolelta ajatellen 400(-800m) matkaa.
JULIAa (Ti.) en ole vielä nähnyt, mutta Julia tulee treeneihin mukaan kun syksykausi kohta käynnistyy. Tilastopajasta vilkaistuna Julia on juossut 100-800m, aitoja ja hypännyt pituutta, joten näiden puolesta ainakin sattuu ihan hyvin ryhmäämme.
JULIA (Te.) liittynee ryhmään uudelleen syksyllä. Julia on ollut mukana aiemmin satunnaisesti, joten katsotaan jäänkö katselemaan satunnaista treeneissä käymistä, sillä kun vaadin 5 kertaa viikossa joiltain, sitä on vaadittava muiltakin, kun ei enää tosiaan olla urheilukoulussa.
Sekalaista seurakuntaa, mutta jokin ainakin Joonaa, Mikkoa, Jania, Antonia, Reettaa ja Emmaa yhdistää, kun niin helppoa on tehdä yhteistä ohjelmaa. Ehkä se yhdistävä tekijä nimenomaan on se, että nämä eivät ole muuhun koskaan tottuneet kuin minun valmennukseen. Nyt Susanna tulee uutena mukaan monen eri ohjaajan/valmentajan taustoista, joten katselin syksyn ohjelmarunkoa ihan uusin silmin: Kuinka tämä soveltuu Susannan tarpeisiin, tavoitteisiin ja motivaatioon? Kirjoitin muutamaan kohtaan Susannalle aitavetoja, kun muut juoksevat esim. maitohapottomia sileinä ja treenitilanteessa lisäilen sitten matkaa tai määrää hieman. Huomasin ja tajusin, että ohjelma on sellainen, jolla minun mielestäni tämän ikäiset ja tasoiset ”puhtaat” 100m juoksijat ja ”puhtaat” 400+ metrin juoksijat voivat hyvin harjoitella.
Viikoittain tehdään syksylläkin nopeustreeniä, osoittain yhdistettynä maitohapottomiin tai hyppelytreeniin. Viikoittain juostaan erilaisia määräintervalleja tai ylämäkivetoja, aina 300m asti, jopa vähän pidempiäkin osalle enemmän, osalle vähemmän. Juoksutreenejä kertyy viikkoon kolme, joiden lisäksi tehdään parit lihaskunto- ja voimatreenit – lähinnä kestovoima- ja nopeusvoimajohtoisesti. Jokaiseen väliin tehdään liikkuvuutta, keskivartaloa, koordinaatioita ja pitkäkestoisia verkkoja. En tiedä, mitä muuta tarvitsisi nuori nelkun juoksija – tai pikajuoksija. Määräintervalleissa eriytellään porukkaa, mutta periaatteessa tehdään saman kategorian treenejä, jokainen omaan tasoon suhteutettuna. Kellekään on mahdotonta räätälöidä yksityiskohtaista omaa harjoitusohjelmaa, enkä näe siihen tarvettakaan, mutta esimerkiksi kaksi erilaista juoksutreeniä on helppo vetää rinnakkain ja taata se, että jokainen saa sen mitä tarvitsee juuri sillä hetkellä.
Harjoitusohjelma rakentuu niiden mukaan, jotka kilpailevat ja jotka haluavat kehittyä. Niitä varten, jotka tekevät harjoitukset vähän sinne päin tai jättävät tulematta, en tee mitään. Voi olla, että tässä ryhmässä ei silloin edes voi harjoitella, jos asenne ei ole kohdallaan. Niin monella kuitenkin on se oma halu ja palo tähän hommaan, valmentaja mukaan laskettuna, että ei ketään ole mielekästä raahata perässään. 16-18-vuotiaat pystyvät jo itse huolehtimaan, että ovat siellä, missä haluavatkin olla.