Joonan kanssa käytiin tänään tekemässä viimeinen, valmistava harjoitus ennen SM-halleja, jotka siis pidetään tulevana viikonloppuna Kuortaneella. Joona teki valmistautumisen näihin kisoihin valmentajalle mahdollisimman vaikeaksi, ei tahallaan vaan tahtomatta olemalla kipeänä koko tammikuun. Kolme viikkoa jäi aikaa rakentaa SM-kisakuntoa tai oikeastaan päästä sille tasolle, jolla Joona oli joulun aikoihin eli ennen pitkää flunssatautia. Tuolloin telineistä 30m, kennoilla 10-30m meni parhaimmillaan aikaan 2,44.
Vielä puolitoista viikkoa sitten sunnuntaina samassa treenissä paras aika oli 2,546. Tänään treenissä Joonasta näki jo verkkasivulaukoissa, että nyt on kaveri tosissaan. Verryttelyä tuli yhteensä puolen tunnin ajan, sisältäen kaikkea, mitä perinteisestikin tehdään. Tärkeää kisaa edeltävän viimeisen harjoituksen on oltava tuttuihin ja turvallisiin liikkeisiin perustuva, jotta siitä jää sellanen ”meni hyvin!”-fiilis. Koordeina tehtiin 1 jalan pakara- ja polvennostojuoksua, kuopasua ja saksijuoksua. Kaikissa näissä, erityisesti polvennostossa ja saksijuoksussa Joona oli todella sähäkän oloinen, mikä jo yksistään lupaa todella hyvää viikonlopulle! Ja lisäksi parasta on se, että nyt Joonalla alkaa olla nämä koordiliikkeet hallussa ja niistä voidaan alkaa ottaa hyödyt irti.
Avausvetojen jälkeen siirryttiin näihin telinelähtöihin, joissa siis aika tulee väliltä 10-30m. Startteja otettiin kolme ja ajat olivat 2,51; 2,50; 2,47. Tuo viimeinen veto alkoi olla jo sitä tuttua Joonaa, joten paljon on menty eteenpäin parissa viikossa. Loppuun juostiin vielä yksi 50 metrinen täysillä, toisaalta lentävä 20metrinen, jonka aika oli 2,30 eli melko heikko tuohon telinelähtöaikaan verrattuna, mutta voi olla, että toinen olisi kulkenut pari sadasosaa kovempaa. Tänään ei kuitenkaan ollut tarkoituksenmukaista ottaa sitä toista vaan jättää se lauantaille. Harjoituksellisesti tämä oli todella hyvä setti siihen nähden, että nyt jää kaksi päivää aikaa latautua ennen viikonloppua.
Vetojen jälkeen Joona hyppi vielä aitahyppyjä pari kertaa 4 aitaa, pari kertaa 2 aitaa ja vielä kahdesti yhden aidan. Joka kerta nostin aitoja vähän ja viimeinen ykkönen oli jo n.90cm ja aikoi olla niitä ”taitekohtia”, sillä Joona vähän hipaisi aitaa, mutta periaatteessa meni sen yli. Muiden näkee aina ottavan aitahyppyjä puu- tai heiluriaidoilla, jotka tekevät aidasta mielestäni heti korkeamman näköisen ja lisäksi vaarallisemman, jos jalka kolahtaa aitaan. Minun ryhmäni hyppii muoviaitoja, joita ylittäessä pystyy menemään sinne maksimiin rohkeasti ja turvallisesti.
Loppuverkkailujen jälkeen se oli sitten siinä, enää ei auta muu kuin toivoa ja uskoa parasta. Viimeisen kolmen viikon aikana Joona ja minä olemme molemmat kyllä antaneet kaikkemme sen suhteen, että tulosta tulisi vähän erilailla kuin pm-halleissa. Tilanne oli mielettömän vaikea, sillä Joona kisasi pm-hallit ekalla treeniviikollaan lähes tulkoon kokonaisen kuukauden levättyään kipeänä ja tulos oli sen mukainen. Vaikka osasin valmistaa Joonaa siihen ja mielestäni sanoa oikeita asioita, jotta pettymys ei olisi kova, vaan aika vain saisi Joonan tsemppaamaan ja näkemään harjoittelun merkityksen. Pojalle, joka haluaisi juosta oikeasti kovaa, tuollainen kunnon lasku oli kuitenkin kova kolaus, joten olen yrittänyt harjoituksissa nostaa Joonan itseluottamusta sen mukana, kun kunto on noussut. Siksi olemme kellotelleet vetoja mahdollisimman paljon, jotta Joona itse näkisi kehityksen ja uskoisi siihen, että tulos Kuortaneella on ihan eri kuin Tanhuvaarassa.
Kolme viikkoa on ollut lyhyt aika ja olisin mielelläni siirtänyt SM-halleja sen toiset kolme viikkoa taaksepäin, sillä Joona on joka harjoituksessa mennyt eteenpäin ja lähemmäs sitä joulukuun kuntoa. Ihan vielä ei sillä tasolla olla, mutta itse mielessäni mietin pm-hallien 8,23:n jälkeen, että jos Joona ennätyksensä juoksee molemmilla matkoilla, voimme onnitella itseämme ja toisiamme, sillä silloin on tehty kolmen viikon aikana pieni ihme. Nyt voi olla hyvinkin mahdollista, että niin käy. Odotan jännityksellä ja innolla tulevaa viikonloppua, sillä olen nyt käynyt suurimmat ja haastavimmat pähkäilyni tällä valtavan pitkällä valmentajan urallani. Joka tapauksessa, kävi miten kävi, olen ylpeä ennen kaikkea Joonan asenteesta viimeisen kolmen viikon aikana. Olemme ainakin tehneet sen kaiken, mitä kolmessa viikossa on ehtinyt.