Aloitetaanpa kauimmaisesta, sikäli mikäli se vielä jotenkin muistissa on. Jos ei ole, onneksi kirjaan kaikki harjoitukset ylös word- tai excel-tiedostona, joten niitä voi vielä vuosienkin päästä katsella. Lauantaina isommista oli paikalla Joona, Anton ja Emma. Verkat tehtiin auringonpaisteessa keväisellä tekonurmella. Sisällä koordien jälkeen juostiin tehointervallina 2x3x135m. Joona juoksi ensimmäisen sarjan lenkkareilla, toisen piikkareilla, muut kaikki vedot lenkkareissa. Joonan ajat olivat 20-21 ja koska palautuksia ei liiemmin pidelty (2min ja sarjap. 6min), viimeisen vedon jälkeen näytti kaveri kaikkensa antaneelta samoin kuin Emma, joka veti kaikki vedot 29-30 sekkaan. Anton ei saanut yhtä paljon itsestään irti eikä pystynyt ihan yhtä tasaiseen suorittamiseen, mutta vauhdit olivat ihan hyvää luokkaa. Loppuun hapotetuilla jaloilla on mielestäni aina hyvä juosta päälle yksi lyhyempi kiihdytys lähes täysiä, tänään se oli 60m. Loppuun tehtiin kottikärrykävelyitä, möngerrystä ja leuanvetoja.
Joonalle tämä treeni oli parasta valmistautumista SM-hallien kolmoselle, mitä näissä oloissa voi tehdä. Vähiin jäivät tammikuun kipeänä olon jälkeen pitkät vedot, joten saa nähdä, miten maittaa sunnuntaina happomatka, mikä Joonalle kuitenkin on selkeä ykkösmatka Kuortaneella, kun 60 metrillä on suurimmat jännitykset juostu pois.
Eilen kävin seuraamassa simpeleläisen korkeusvalmentajan Timo Jorosen korkeustreeniä, jossa paikalla oli meidän ryhmästä Sanni, Noora J ja Eetu sekä muutama pienempi ponnistusihme. Nautin toden teolla, kun sain imeä uutta tietoa itseeni ja vain seurata suorituksia sivusta ja tarkkailla ydinkohtia. Kiihdytys, kaarrejuoksu, rytmin tihennys, jalan ”tuikkaus” nopeaan ponnistukseen ja vapari terävästi ylös. Siinä se. Helppoa hommaa, mutta ei sinnepäinkään. Timo Joronen on mies, joka todella osaa asiansa ja osaa selittää asiat niin, että lapsetkin oikeasti ymmärsivät, mistä korkeushypyssä on kysymys.
Jäin kelailemaan mielessäni muutamia Timon tuomia uusia juttuja ja mielessäni jo sovelsin niitä lauantai-iltana. Tänään toteutin pari jo käytännön tasolla. Korkeusponnarit pituusponnarien tapaan oli itselleni uusi juttu. Muitakin osaharjoitteita jäin miettimään ja erityisesti sitä, että kuinka paljon pituushyppy ja pikajuoksu ovat osa korkeushyppyä. Vauhdin on oltava kova, on osattava kiihdyttää, tulla lujaa ponnistukseen, vaparin on oltava nopea ja ponnistuksessa pitää malttaa hypyn nousta. Sitähän ne ovat, korkeus ja pituus. Siksi edelleen ja aina vain: meidän ryhmä jatkaa monipuolista harjoittelua.
Toinen, mitä jäin miettimään on se, että meidän ryhmän nuorista huomaa sen, kuinka nopeita nämä ovat uuden oppimisessa. Koska osaamisrepertuaari on jo nyt laaja, ei sen kasvattaminen parilla uudella jutulla tunnin sisään ole temppu eikä mikään. Eilen näin käytännössä sen, mitä ELMOlla (jonka kova puolesta puhuja olen ollut NVT:stä asti) ajetaan takaa. Monipuolinen osaamisvarasto, lajitaitoja, aivan muita taitoja, liikemalleja sadoista, ehkä tuhansista eri suorituksista ja liikkeistä. Silloin on helppo yhdistellä vanhaa, soveltaa siihen jotain uutta ja oppia uusi liike, kun on pohjaa, jolta ponnistaa.
Tämän iltaisissa 98-99:ien treeneissä oli käynyt tyttökato, mutta pojat olivat kaikki ahkerasti paikalla. Tytöistä Anniina, Noorat ja Venla olivat löytäneet tiensä treeneihin, muut olivat jäänet matkalle kuka mihinkin mm. kotiin kipeänä ja Sanni ihan luvan kanssa lepopäivän viettoon. Itse huilasin alkuverkat, sillä olen todella nuhainen, mutta olin kuitenkin ohjaamassa sitkeästi. Verkkojen jälkeen venyteltiin hieman ja tehtiin menninkäisiä 3×12 askelta korostaen polvennostoa. Samaa teemaa jatkettiin läpi treenin, seuraavana aitojen välissä polvennostohyppelyllä sivuttain. Eli varsin yksinkertainen liike, mutta erittäin tehokas opettamaan tiukkaa ”pakettia” polven ja nilkan suhteen, lonkankoukistajaa vahvistamaan ja lantion ylhäälläpitoon. Tätä teemme joskus ehkä toistekin. 😉
Kuten myös seuraavaa uutta oivallusta, eli polvennostojuoksua rytmiä vaihdellen rennon ja täyden tehon välillä 3x20m. Tämä osoittautui todella haastavaksi, eikä kovinkaan moni ekalla testauksella läpäissyt testiä kiitettävin arvosanoin. Ainoastaan Eetu pystyi tekemään liikkeen niin kuin tarkoitus oli ja hyvä niin, Eetu kanssa polvennostojuoksu on ollut aika kyseenalaista viime aikoina. Nähtiin monta polvennoston loppumista rentoa-vaiheessa, melkein yhtä monta lantion tippumista ja muutama ylävartalon eteen painuminen. Tässäpä taas uutta haastetta elämään, ettei tylsäksi käy! Samaahan voi soveltaa lähes kaikkeen ja lähes kaikin tavoin.
Näiden alkuherättelyjen jälkeen siirryttiin itse asiaan. Porukka jaettiin kolmeen ja nämä ryhmät kiersivät kolmea eri pistettä: pituushyppy, hyppelyt ja lihaskunto. Pituushyppypisteellä hypättiin ensin 4-5 kertaa kahden askeleen vauhdista kasaan mallaten viimeisiä askelia ja ponnistusta. Tämän jälkeen 5-6 kertaa hypättiin lyhyen vauhdin (6-8 askelta) hyppyjä. Kaikki tehtiin kuin huomaamatta pienen aidan yli, jolla vain varmistettiin, että hyppy lähtee ainakin sen verran ylös. Radan päätarkoituksena oli pituushyppy, jossa näkyikin muutamia tosi loistavia suorituksia, mm. Eetun pari viimeistä ja Noora J:n viimeinen hyppy. Ylipäänsä tämä puolituntinen rataa kiertäen oli varsin onnistunut yhdistelmä tekniikka- ja kestävyystreeniä.
Kasalta siirryttiin heiluttelemaan voimatankoja. Rinnallevetoa tehtiin 2×15, kyykkyä 1×15 ja askelkyykkyä taakse 1×30 kertaa. Rinnalleveto on parantunut ainakin niillä, joiden tekemistä itse katsoin. Teknisesti täysin oikein tekeminen on hankalaa 4-6-kiloisilla tangoilla, mutta painavampaakaan ei voi käteen antaa, joten sillä on mentävä. Suurimmat haasteet ovat ehdottomasti riittävän pitkä veto ensin ylös (eli kyynerpäät korviin), ennen kuin tehdään se toinen haastava osio eli allemeno: pudotetaan tankoa ja laskeudutaan terävästi itse tangon alle. Ajatuksissa on ollut siirtyä tempaukseen kevään aikana, joten jospa ne viimeisetkin palaset loksahtaisivat sen myötä paikoilleen.
Treenin loppuun juostiin vielä 3x30m täysiä kisaillen ja hyviä kisoja saatiinkin aikaan. Loppuverkkailua ja venyttelyä tekikin kaikkensa antanut ja tänään todella monipuolisen, tehokkaan ja toiminnallisen harjoituksen suorittanut porukka. Aika paljon sitä ehtii 1h 45min aikana, kun on kolme ohjaajaa ja kaikki hyvin ennalta suunniteltua.
Isommat verkkasivat tuttuun tapaansa omatoisesti ulkona. Jatkoimme muutamilla liikkuvuusliikkeillä ja eilen bongatulla kuopasujuoksulla, pidemmin välein kuin olen itse teettänyt. Hakemista oli kovasti, oikeastaan omat näyttöni ja Emman suoritukset taisivat olla sellaisia, joita haettiin. 😀 Ehkä se sieltä löytyy. Vuorohyppelyitä tehtiin kahdella tavalla: ylöspäin 2x30m ja matalana, nopeana kisana edeten 3x20m. Punnerruksia kisoista tuli jokaiselle muutama sijoituksen mukaan rangaistuksina.
Loikat olivat päivän pääaihe ja niitähän tahkottiin. Vauhditonta vitosta taidettiin ottaa 4-5 kertaa ja 4 askeleen vauhdilla saman verran. Yhteenvetona, summa summarum, se, että vauhdilliset loikat näyttivät hirveän paljon paremmilta oikeastaan ehkä Joonaa lukuunottamatta kaikilla. Osa tytöistä suorastaan lensi, kun sai vähän vauhtia häntänsä alle. Mittoja ei otettu, mutta likimäärin-tuloksia, joita muistan oli vauhditta Reetan n.10,80 ja Joonan 12,30. Vauhdilla Joona loikki lähes 15 metriä, Reetta ja Tiina liki 14 ja muutkin tytöt päälle 12,5 metriä. Vauhditonta pituutta hypättiin viidesti, enkä enää kertaakaan mene lupaamaan mitään sille, joka hyppää minua pidemmälle! Joona hyppäsi kaksi ensimmäistä omaa vajaata 250-hyppyä pidemmälle, joten olen nyt karkkipussin velkaa.
Päälle juostiin 3x60m kiihtyvin vauhdein eli 85%+90%+98% oli tarkoitus, en tiedä sitten mikä oli totuus, mutta harvalla ainakaan tuo. Mutta juostiin kuitenkin. Loppuverkan yhteydessä tehtiin muutama sarja hoovereita normisettinä sekä kyljille. Sitten tämän päivän ohjausurakka, joka 8h koulupäivän jälkeen meni kyllä vielä ihan yllättävän nopeasti, oli ohi! Vähän kipeänä tällainen 3 tunnin setti tuntuu väsymyksenä, joten koutsin on aika pian painua pehkuihin.
Joona, korkeushyppy, loikkiminen, pituustreeni