98-99:t pääsivät tänään osoittamaan 3-loikkalahjakkuuttaan. Loikkatreenejä me tehdään harvoin verrattuna esimerkiksi aitoihin tai pituuteen, koska 3-loikka lajina on jaloille niin kovaa puuhaa ja porukka on nyt niin hurjassa kasvuvaiheessa, että hyppelyt tehdään pääasiassa vuoroloikkimalla, kinkoilla, rytmittelyillä, aitahypyillä ja muilla erilaisilla ponnistuksilla. Yleensä, kun 3-loikkaa hypätään, keskitytään lyhyen vauhdin hyppyihin (4-6 askelta), mutta tänään hypättiin sitten kesän ensimmäistä kertaa myös piikkareilla, askelmerkistä.
Verryttelyt tehtiin sisällä, sillä pakkasta oli taas ihan riittämiin. Vartin verran hölkkäiltiin suoralla tehden välillä naruhyppyjä ja liikkuvuusliikkeitä. Näiden jälkeen siirryttiin suoraan kasalle ja loikittiin 4 kertaa kasaan n.7-9 loikkaa. Lyhyen vauhdin 3-loikkaa hypättiin 4 askeleen vauhdilla 3 kertaa ja 6 askeleella 2 kertaa niin, että jokainen pääsi tekemään teknisesti hyviä suorituksia. Askelmerkit pistettiin uusiksi lähes kaikkien kanssa ja hyvinhän ne alkoivatkin osua kohdalleen. Pitkän vauhdin hyppyjä tehtiin 4-5. Aikaa kului 11 hyppääjän kanssa sen verran, että loppuun ei ehditty tehdä kuin muutama kuntopallon heitto ja vähän hölkkäilyä ja venyttelyä loppuun.
Loikkatreenissä oli paljon positiivista. Askelmerkistä hypätessä oikeastaan kaikilla sitten lopulta ainakin hyppy pysyi hyvin kasassa ja vauhti säilyi kasaan saakka. Eve hyppäsi minun nähden ainakin ensimmäiset 10 metrin hyppynsä, jopa useaan kertaan. Viimeisen hypyn Eve hyppäsi 9m viivalta. Even hyppy on parantunut paljon niiltä osin, että kinkka ei enää nouse valtavan korkealle, joten vauhti ja seuraavien loikkien pituus säilyy niin hyvänä, että 10 metrin ylitys seuraavissa loikkakisoissa on aivan mahdollista.
Vuotta nuoremmista Anniina teki ensimmäiset hyppynsä todella tehokkaan näköisesti, mutta lopussa väsyneenäkin hyppäsi 9 metrin päälle. Milalla suunta oli toinen, sillä aluksi päällä oli joku uskallusvaje, mutta viimeisen parin hypyn aikana homma alkoi jo luistaa. Allun kanssa oli taas tekemistä tuttuun tapaan. Tytöllä olisi valtavat resurssit loikkia hyvin, mutta johonkin on hirveä hoppu. 9 metriä ylittyy kyllä kevysti, kun hyvä hyppy osuu kohdalle.
Poikien kanssa loikkimisessa oli enemmän tekemistä, mutta niinhän se on monessa asiassa tässä iässä, että tytöt menevät taidoissa edellä, vaikka pojilla fysiikka olisikin kovempi. Meidän pojat ovat vielä sen verran pieniä monessakin mielessä, että kyllä se siitä!
Loikkatreeni on aina mielenkiintoinen ja haastava valmentajallekin, ja vaikka tämä treeni sujuikin kaikin puolin hyvin, jäi sellainen fiilis, että parin viikon päästä olisi vielä muutama hyppy päästävä hyppäämään ennen maaliskuun kuukausikisoja, mutta voi olla, että aikataulu ei anna periksi, ellei sitten karsita pituustreeneistä, mitä en kyllä haluaisi joutua tekemään. Tämä on taas näitä vaikeita tilanteita, joissa valmentaja joutuu priorisoimaan asioita ja miettimään päänsä puhki. Viikonloppu on taas aikaa miettiä valmennusasioita ja suunnitella maanantain tulevia treenejä, joka etenkin 98-99:eillä tulee olemaan todella mielenkiintoinen.
Samaan aikaan 98-99:ien kanssa Joona veti omaa treeniään ja juoksi maitohapottomina 3x3x60m kiihtyvin vauhdein. Viimeisen sarjan 90%:set piikkareilla olivat n.8,2 eli ihan ok-luokkaa, jos vauhti tosiaan oli tuo 90%. Isompien kanssa vedetään sunnuntai-iltana treeniä, kun huomenna urheilutalo on kiinni. Nyt Joonan kanssa tehdään tiukkaa valmistautumista SM-halleihin, joten nyt on jännä nähdä, mihin ehditään, kun aikaa on kaksi viikkoa.