Viime aikoina esiin 98-99:eistä on noussut yksi tyttö, joka on osoittanut otteillaan olevansa ikäluokkansa ykkösiä pikamatkoilla tulevissa kisoissa. Tämä leidi ansaitsee nyt ihan oman blogitekstin, sillä kyseessä on 12-vuotias nuori neiti Anniina Klemi, jonka ennätykset sileillä pikamatkoilla ovat 8,47-13,92-28,67i.
Viime kesänä Anniina juoksi 60 metrin ennätyksen kesän lopuksi kylmässä kelissä seuraottelussa Kimpisen mondolla. Anniina on sellainen juoksija, jolle mondopinta on aina etu ja se näkyy tuloksissa. Tuossa kisassa Anniina sai kovan ja tasaisen vastuksen, joka kirittikin pikakiiturin 0,13 sekunnin ennätysparannukseen. Edellisen ennätyksen 8,60 Anniina juoksi kesän aikana useampaankin otteeseen. Kesän parhaalla 60 metrin ajallaan Anniina oli Suomen tilastoissa 6., jääden kolmannesta sijasta vain 6 sadasosaa. Kun tuulta Anniinan juoksussa oli vain 0,5 m/s, jäi vähän jossiteltavaa sen sijan suhteen…
Kesällä Anniina juoksi sileää 200 metriä vielä varsin vaisusti nopeustasoihin nähden, mutta Pajulahden hallikisassa marraskuussa matka taittui jo varsin hyvin, vaikka vastusta omassa erässä ei tullutkaan. Muutama kymmenys olisi vielä varmasti ollut otettavissa 28,67 ajasta. Myös pidemmillä sileillä matkoilla Anniina kilpaili viikkokisojen sekä otteluiden merkeissä ja vauhtikestävyys on niiden perusteella ihan hyvässä kuosissa, vaikka Anniina selkeä nopeustyyppi onkin. 600 metriä mm. taittui aikaan 1.56,8.
Aitajuoksu on myös Anniinan mieleen ja aitominen onkin vuodessa kehittynyt aivan valtavasti. Vuosi sitten talvella aitakisoissa Anniina vielä liisi aitojen päällä, mutta nykyään hommassa on jo aggressiivinen meininki ja tulokset sen mukaisia. Viime kesänä Anniinan paras aika 60 metrin aidoissa on juostu seuran viikkokisoissa mahdollisesti pienen varaslähdön turvin, mutta kun takaisin ei komennettu, aika on nyt tilastopajassa Anniinan ennätys 10,43. Muutenkin kesällä ajat pyörivät 10,5-10,7 välillä. Liikkuvuutta ja sen kautta sulavampaa aitatekniikkaa kehittämällä Anniina pystyy helposti parantamaan aikaansa 9-alkuiseksi.
Anniina juoksi kesän aikana kahdesti myös 200 metrin aidat ja onnistui erinomaisesti aitakarnevaaleilla, vaikka joutuikin juoksemaan yksin lähes koko matkan muiden tultua kaukaa perästä. Anniina aitoi koko matkan 9 askeleen rytmillä eli sai kaikki aidat otettua paremmalla puolella, mikä tuotti loistavan ajan, joka jäi kaksi kymmenystä 14-vuotiaiden A-rajasta eli SM-kisarajasta.
Pituudessa ja 3-loikassa Anniinalle tuli kesän aikana muutama nappionnistuminen, mutta etenkin pituus oli Anniinalle varmasti kesän suurin harmitus. Muutos ponnistusalueesta lankkuhyppyihin oli suuri ja askelmerkin osuminen ja siihen luottaminen todella haasteellista. Ensi vuonna homma on jo astetta helpompaa, mutta helppoahan siitä ei koskaan tule 😉
Myös heittolajeissa Anniina yllätti itsensä kesällä, kun heittoja oli harjoiteltukin reilusti. Keihäs lensi lähes 20 metriä, kiekko päälle 18 ja kuulakin melkein 7,5 metriä. Varsin monipuolinen kesä tuli siis urheiltua läpi niinkuin tässä iässä kuuluukin, vaikka omat avut olisivat selkeästi johonkin tiettyyn suuntaan kallellaan. Ottelussakin Anniina teki kirkkaasti A-rajan tuloksen ja oli tilastoissakin 11.
Anniinan asenne tekemistä kohtaan on yleensä aina loistava, kun tehdään sitä, mikä on kivaa ja missä Anniina on hyvä. Anniina kestää kovaakin harjoittelua ja kestäisi kovempaakin, mitä vedämme tällä hetkellä – hyvä niin! Anniina harjoittelee nyt niin ahkerasti ja ennen kaikkea laadukkaasti, että odotan innolla sitä, millaisia tuloksia näemme ensin hallikaudella ja myöhemmin kesällä. Likkahan on vielä ihan junnu ja kehitys jatkuu luontaisesti pitkään, mutta fyysisesti Anniina alkaa jo kohta olla ihan iso ihminen, joten voimaharjoittelu on aloitettu keppijumpilla ja alla on tietysti iso läjä hyppelyä, lihaskuntoa, kuntopallon viskomista ja telinevoimistelua.
Anniinan juoksuasento ja tekniikka on kehittynyt jo paljon ja esimerkiksi käsien käyttö on muuttunut suoraviivaisemmaksi. Jalat vispaavat vielä jonkin verran ”tyttötyyliin”, mutta liikkuvuus- ja voimaharjoittelun myötä uskon, että myös tämä vispaus jää unholaan. Myös vartalonhallinta ja lihaskunto ovat kehittyneet roimasti puhumattakaan itse harjoittelukestävyydestä: peruskunnosta ja nopeuskestävyydestä. Jo tuo puolen sekunnin ennätysparannus 200 metrillä muutamassa kuukaudessa on todiste siitä, että Anniina on ahkera, tunnollinen ja motivoitunut harjoittelija, jolla on vielä hyvä tulevaisuus edessään.
Polvikipuja (kasvukipuja) Anniinalla on ollut satunnaisesti kesällä ja nyt syksyllä kerran tai kaksi, mutta ei sen ihmeempää. Uskon, että saa olla aikamoinen juoksija, kuka tämän likan ensi kesänä päihittää 60-200 metrin matkoilla aidoin tai ilman. Anniinan ikäluokassa tietysti Saana Johansson on ainakin vielä aivan ylivoimainen eikä varmasti ensi kesä poikkeusta tee, kun Late Hollo on koutsannut tyttöä ammattimaisella otteella. Siinä vanavedessä ja tiukasti ikäluokan toiseksi nopeimman tytön paikasta tappelee meidän Anniina.
Tärkeää on säilyttää monipuolisuus ja mielekkyys harjoittelussa, sillä liian varhainen erikoistuminen johtaa niin usein tulosten ja etenkin innon romahtamiseen jossain vaiheessa. Anniinalla on hyvä porukka ympärillään ja kirittäjiä riittää vaikka omasta perheestä, kun Joona näyttää esimerkkiä siitä, miten kovaa on mahdollista 100 metriä juosta. Anniina on loistavahermoinen kilpailija, joten maaliskuussa odottava TJIG-reissu tulee taas olemaan Anniinalle näytön paikka. Ensimmäiset SM-viestit Anniina kisasi jo viime kesänä, mutta henkilökohtaisia kisoja saadaan odotella vielä ensi kesän yli. 15-sarjan ykkösjoukkueen paikasta Anniina taistelee varmasti aivan tosissaan enkä ihmettelisi, jos sen nappaisi (jos valinnoissa kerrankin ollaan puolueettomia – mitä kyllä epäilen).