Kyllä meitä tänään hymyilytti, kun olin yli kuukauden tauon jälkeen vetämässä treenejä omille rakkaille pulleropalleroilleni! Sitä tunnetta on vaikea edes sanoin kuvailla, kuinka paljon odotinkaan pienien rakkaitteni näkemistä. Koko perjantaipäivä meni kelloa vilkuillessa ja odottaessa sitä, että kello tulisi viisi. Ja tulihan se lopulta ja pääsin lähtemään suoralle. Onneksi koolla oli hyvän kokoinen porukka 98-99:ejä ja sain nähdä, että kyllä minuakin oli odotettu kertaa 20.
Seuraavat kolme viikkoa menee iloisesti, kun olen vetämässä yhteensä 20 treeniä ennen seuraavaa lähtöäni. Ihan retuperällä ja laiskotellen ei ole kulunut kuukausi mennyt, sillä teimme mahtavan aitatreenin 98-99:ien kanssa. Paikalta ei ydinporukasta puuttunut kuin Iida ja Mila, jotka luultavasti olivat toisissa treeneissä. Myöskään Sanni ei ollut paikalla, mutta se ei enää yllätä – päinvastoin. Kohta otan Sannin kanssa asiaa esille ja voi olla, että sunnuntaina juttelemme kahden ja ihan vakavasti siitä, mikä on tytön oma motivaatio.
Muut tuntuvat olevan enemmän kuin innoissaan ja se näkyi päivän treenissä. Alkuverryttelyn teimme amiksen tekonurmella liukkaiden kelien vuoksi ja onneksi amis olikin vapaana! Vajaan puolen tunnin ulkoilun jälkeen teimme sisällä aitaliikkuvuutta: pyöritykset seinää vasten, aitarullaukset ja hyppelyt kuopasun rytmillä aitojen yli. Sitten alettiin rallatella. Drillailtiin aidan sivulta koukkua ja suoraa erikseen sekä yhdessä yhteensä 11 kertaa 4 aitaa lenkkareilla ja helpoilla väleillä. Piikkareilla vedettiin vielä urku auki 4x4A n.10,5m väleillä eli 5 askeleen rytmillä. Muutama likka ei millään pysynyt näissä väleissä enää, vaan veti neljällä läpi. Näin käy, kun aitatekniikka ei ole ihan kohdallaan eli leijaillaan aitojen yli ja askelpituus on kovaa luokkaa. Tarkoitus oli kehittää askelfrekvenssiä koko harjoituksen ajan ja rytmiä aitojen välissä. Välit olivat sopivan lyhyet, sillä n. puolet porukasta halusi kysyttäessä viimeiseen hieman lisää väliä.
Porukalla alkaa olla askelpituus kovallakin frekvenssillä jo todella hyvällä mallilla, sillä uskon, että paljon pidemmätkin välit olisivat menneet läpi heittämällä isolla osalla. Ensi kerralla kun tällainen treeni tehdään, tulevat välit olemaan vähän pidemmät lähes kaikilla. Mahtavaa oli se, että jokainen suoriutui loistavasti viimeisistä vedoista ja löysi hyvän rytmin. Isojen tyttöjen suoritukset olivat taattua laatua, mutta erityisen iloinen olen (jälleen) Ellan suoriutumisesta. Tyttö on todellakin kehittynyt aivan huimin harppauksin ja aitoo jo kuin isompikin likka! Ei ole helppo paikka ainoana porukasta ”rohkaistua” aitomaan isoja aitoja, kun muut ovat vuoden tai kaksi jo niitä painelleet menemään. En muista kenenkään vuotta vanhemman viime vuonna tähän aikaan juosseen yhtä mahtavasti sekä teknisesti, taidoiltaan että rohkeudeltaan. Ei Ellaa turhaan palkittu keskiviikkona pikkujoulussa sisu-palkinnolla!
Poikien kanssa totuttelemme jo kohta vähän korkeampien aitojen juoksemiseen, myös nuorempien, erityisesti Eetun kanssa, sillä fysiikan puolesta sen voimme jo tehdä. Ja fysiikasta puheenollen – erityisesti koutsia ilahdutti kaupungin ostamat ja minun pyytämäni voimatangot, joita oli seuran käyttöön ilmestynyt 12 kappaletta 4-6kg-painoisia. Maanantaina pääsemme niiden kanssa tekemään ensimmäistä lähes oikeaa voimatreeniä ja sitäkös odottelen innolla. Kaikkien kanssa otetaan tangot käyttöön, sillä niiden kanssa tekniikoiden harjoittelu on helpompaa. Mutta siitä lisää maanantaina 😉
Jalkavammaisista Janinan tilanne on edelleen aika surkea. Muutaman kevyen avausvedon pystyi ottamaan, mutta ei muuta. Aleksandra pystyi juoksemaan vajaan 10 aitadrillivetoa, mikä oli hyvä. Parempi tietysti olisi ollut, että olisi voinut tehdä kaiken, mutta hyvä alku tämäkin. Janinan kanssa tehdään nyt niin, että teen tytölle 3 viikoksi oman ohjelman ja toivotaan, että jalka tulee kuntoon sinä aikana, kun olen täällä. Kesällä on kuitenkin Janinan tärkeimmät kisat ja olisi hyvä päästä treenaamaankin vähitellen niitä kohti. Allun kanssa mennään suunnilleen muun porukan ohjelman mukaan, mutta muutamia kertoja kun juostaan täysiä, pitää katsoa sitten sinä päivänä mikä on tilanne. Mutta nyt pitää alkaa oikeesti saada jalkoja kuntoon tytöiltä.
Sunnuntaina suuntaamme sitten Pajulahteen päiväleirille isolla 98-99:ien porukalla. Bussiin on lähdössä n.45 urheilijaa, joista 14 on meidän ryhmäläisiä eli ihan hyvä prosenttiosuus. Olen tyytyväinen ryhmäni aktiivisuuteen leirien, kisojen ja treenien osalta pääpiirteittäin huomioon ottaen ryhmäläisten iät sekä muut harrastukset. Viime vuonna tällä samaisella ”aikuisten” leirillä oli 98-99:ejä 3, joten selvää aikuistumista on tapahtumassa. On ilo olla tällaisen porukan valmentaja, sen sai taas tänään todeta! 🙂