Ensin lienee selkeintä kertoa hieman siitä, joka tätä hommaa nimeltä 98-99:t pyörittää, koutsista. Eli olen aloittanut yleisurheilun LUM:ssa ollessani 7-vuotias, sitä ennen kävin kaksi vuotta liikkarissa ja urheilukoulu oli luonnollinen jatke sille. Olen aina rakastanut juoksemista. Päiväkodissa 6-vuotiaana järjestin kavereille rakennuksen ympäri juoksukilpailuja. Nykyään saan tehdä sitä, mitä rakastan eli valmentaa ja olla mukana järjestämässä hieman suurempia kilpailuja. Oman urani aikana ehdin kilpailla neljät SM-viestit ja viidet henkilökohtaiset SM-kilpailut sekä lukemattomia pienempiä kisoja. En ollut koskaan se ryhmän lahjakkain, mutta tunnollisin varmasti, ainakin 14-vuotiaasta eteenpäin.
Monet asiat näin valmentajan näkökulmasta eivät meidän silloisessa urheilukoulutoiminnassa olleet kohdallaan. Sekä määrässä että laadussa oli parannettavaa. En sitä syytä, mutta 14-vuotiaasta eteenpäin olin melkein jatkuvasti loukkaantuneena, etenkin sitten, kun harjoitusmäärät lisääntyivät yhtäkkiä. Yritän parhaani mukaan välttää tekemästä samoja virheitä valmennettavieni kanssa. Oma kiinnostukseni ei ole koskaan loppunut, vaikka oma ura hiipui loppuun 18-19-vuotiaana. Vielä viime kesänäkin kävin pm-viesteissä juoksemassa, vaikka en totisesti ollut harjoitellut kilpailumielessä.
Valmentamisesta olen ollut kiinnostunut aina. Päiväkotimuistojen jälkeen varhaisimmat ovat n.13-vuotiaasta tytöstä, joka kirjoittelee harjoitusohjelmia, kuntopiirejä sekä ”Vierumäen päiväleirejä” vihkoonsa. Kesällä 2009 aloitin ohjaajana LUM:ssa, silloin vielä mini-ihmisten kanssa. Bryggaren Pian koulutuksessa kasvoin seuraavan talven ja sain ohjattavakseni toisen puolikkaan Pian 96-97-syntyneistä. Valmentajana olen nuori ja tiedän, että saan monelle vielä todistella olevani aivan yhtä vakavastiotettava valmentaja kuin minua 20 vuotta vanhemmatkin. Ihmiset ovat epäluuloisia, mutta en aio antaa sen häiritä vaan jätän epäilijät omaan arvoonsa. Piirileirin pikajuoksukouluttajaksikin minut täksi talveksi pyydettiin ja suostuin tietysti suurin riemunkiljahduksin ja lähden nyt innolla uusien, suurempien haasteiden pariin. 98-99:ien lisäksi valmennan muutamaa 15-vuotiasta tyttöä ja poikaa, joista Joona on jo pärjännyt ihan kivasti.
JOONA
Joona on 96-syntynyt pikajuoksulahjakkuus, joka aloitti harrastuksen 2009 syksyllä. Kahdessa vuodessa Joonasta on kehittynyt motivoitunut nuori lahjakkuus, jonka nimi on tullut tutuksi kaikille vihreiden värien kantajille. Joonan 100 metrin ennätys on 12,22 ja 300m:n 39,84. Joonalla rahkeita riittää pitkälle ja kun Joona saa lisää voimaa sekä räjähtävyyttä, nuo tulokset tulevat parantumaan reilusti. Joona on unelmavalmennettava monellakin tapaa. Hän on todella innokas harjoittelija ja kilpailija, saa itsestään parhaansa irti tiukassa paikassa. Joonan kanssa kehitettävää on joka osa-alueella, joten voisi olettaa, että tunnollisella treenillä tulosta tulee. Koutsi on aivan täpinöissään aloittamassa uutta harjoituskautta, sillä sellaisia tunnelmia on voinut aistia, että tämä poika haluaa juosta ensi kesänä kovaa!
Ja sitten päähenkilöihin eli 98-99:eihin! Kaikista +20:sta en millään pysty yhdessä esittelyssä kertomaan kattavasti, joten olkoot tämä osa 1, jossa kerron 98-syntyneiden, eli ryhmän veteraanien, tyttöosastosta.
EMMA
Emmaa on siunattu suurella määrällä monipuolisuutta. Myös hiihtoa tosissaan harrastava tyttö omaa kaiken sen, mitä tuleva huippu-urheilija tarvita voi. Emma on määrätietoinen, nopea oppimaan uutta, sitkeä ja sisukas, osaa kuunnella kroppaansa ja levätä sen mukaan (13v!!). Viime kesänä Emman paraatilajiksi muodostui korkeus (149), mutta myös kaikki muut lajit sujuivat mallikkaasti, kun kaikilla juoksumatkoilla aidoin tai ilman, Emma paranteli ennätyksiään sekuntikaupalla. 13-sarjalle vielä epävirallisessa lajissa 200 metrin aidoissa Emma juoksi itsensä ikäluokan tilastokärkeen. Taakse jäi monia sileällä sekä pika-aidoissa nopeampia tyttöjä. Tämä kertoo jotain Emman ominaisuuksista pitkiin aitoihin. 4-ottelussa Emma teki myös hurjaa tulosta ottelemalla sarjan 60m aj 10,05 – kuula 8,03 – pituus 443 – 800m 2.35 ja sijoittumalla tilastoissa kuudenneksi. Tälle tytölle ei tulevaisuudessa mikään ole mahdotonta, on laji sitten hiihto tai yleisurheilu. On lajivalinta sitten kumpi vaan, en voi muuta toivoa kuin, että se on oikea ja ennen kaikkea Emman oma valinta.
JANINA
Janina on siis ryhmän ensimmäinen SM-kisamitalisti. Viime kesän suoritukset kaikilla juoksumatkoilla olivat todella lupauksia antavia. Janina palkittiin viime talvena ryhmän tunnollisimpana harjoittelijana ja aivan syystä. Ahkera harjoittelu näkyi kesällä, erityisesti parantuneessa 
nopeudessa sekä aitomisessa. Vaikka Janinan ominaisuudet ovat selvästi 800m+ kallellaan, on tärkeää kehittää Janinan nopeutta nyt, kun sille on vielä otollisia vuosia jäljellä. Kestävyys ja nopeuskestävyys ovat myös hyvällä mallilla, siitä kertoo jo viime viikolla juostu coopertulos 3080m. Janinan paras apu tulevaisuudessa on juniorivuosien monipuolinen pohja. Kimmoisuutta, liikkuvuutta sekä nopeutta tytöltä löytyy, joten tulevaisuudessa matkavalintaan on vaihtoehtoja olemassa. Enää pitää vain opetella tykkäämään lenkkeilystä ja keskittymään sekä kuuntelemaan. Kummoinen ennustajaeukko ei tarvitse olla veikatakseen, että Janina juoksee vielä joskus esteitä lujaa.
NOORA
Ryhmän vanhempi Noora on monen lajin taitaja myöskin. Kaikki kuulasta pituuteen ja kiekosta aitoihin sujuu. Noora tarvitsee vielä ison annoksen itseluottamusta ja uskoa siihen, että OLEN KOVA. Samalla on opeteltava hieman tiukempaa harjoitteluaktiivisuutta, jotta kehittyminen jatkuisi ja Nooran kykyjen edellyttämät tulokset näkyisivät myös tuloslistoilla. Tyyppinä Noora on ihanan iloinen, pirteä ja tunnollinen kuten muutkin edellä mainitut tytöt. Onneksi on käynyt niin onnekkaasti, että nämä tytöt ovat valinneet yleisurheilun! Nooralla on muiden tyttöjen tapaan tulevaisuudessa varaa valita omaa lajiaan, joka pienellä lisäsatsauksella pitkään juoksemiseen voisi hyvinkin olla ottelu.
EVE
Eve on yksi ryhmän kimmoisimpia pomppuihmeitä. Hyppylajeissa Even ponnistus on vailla vertaa, mutta silti aidat taitaa tällä hetkellä olla Evelle itselleen se suosikkilaji. Tulevaisuudessa Eve tarvitsee terveitä jalkoja, vähemmän sairastelua ja lisää voimaa, jotta lahjakkuus välittyisi kilpailutilanteeseen asti.
Nämä ”isot” tytöt kilpailevat seuraavan kerran jo 14-sarjassa, mikä on ihan mahdottoman hurjaa! Edessä ovat ensimmäiset henkilökohtaiset SM-kilpailut, joten tosi spesiaali vuosi näillä tytöillä on edessään.
98-syntyneet, Joona, kesä11, koutsi
