Koutsi on tyytyväinen. Enemmänkin! 99-syntyneiden ensimmäiset SM-kisat sujuivat vähintäänkin omalla tasolla jokaisella. Ennätyksiään teki lähes jokainen. Tässä Orimattila suoritusjärjestyksessä omien urheilijoiden osalta:
T14 300m aj ANNIINA: Anniina paranteli oman ennätyksensä 48,44:ään eli 1,5 sekunnin verran. Alkusileä tuli kovempaa kuin koskaan ennen, joten ekat 4 aitaa tulikin väärin päin. Tyttö itse ei edes sitä huomannut, mikä kertoo siitä, että aitaosaamista on kumminkin päin. Hieno veto!
T14 300m aj MILA: Mila lähti todella kovaa, mikä johti lopussa sipsutteluihin. Kaksi viimeistä aitaa meni ihan kävellen, mutta silti ennätys parani kymmenyksen verran ja 48 sekuntia alittui 2 sadasosalla! Sijoitukset tytöillä tasaisessa kisassa 10. ja 11.
T14 80m aj MILA ja SANNI: Alkuerissä Mila juoksi todella hyvän loppuvahvan juoksun ja toiseksi parhaan aikansa koskaan 12,68. Sillä mentiin finaaliin. Sanni jäi alle kymmenyksen finaalipaikasta, kun juoksun loppu ei kulkenut, alku oli kyllä tutun vahva. Finaalissa Mila jäi vähän paikalleen juoksun alkupuoliskolla, mutta otti lopussa porukkaa kiinni, sijoitus 6. vaikka aika 12,82 ei tyttöä tyydyttänyt. -0,8m/s vastaiseen se on kuitenkin oikein hyvä suoritus!
T14 pituus SANNI ja NOORA: Sanni vaihteli aitojen ja pituuden välillä ja vaikkei ennätystä kummassakaan tullut, tehtiin kaikki lajien yhteensovittamisessa mielestäni niin kuin piti. Siitä ei jäänyt kiinni. Ehkä jännityksestä ja aikaisesta aamusta enemmänkin. Hypyt olivat niitä perushyviä, mutta lankun takaa hypättyinä ne eivät riitä. Toivottavasti Sanni innostuu tulevana treenikautena harjoittelemaan aika paljon ahkerammin… Noora hyppäsi sen sijaan enkkansa 446 viimeisellään ja oli pituuspaikan onnistuja.
P14 korkeus EETU: Kisa eteni vaikeimman kautta, kun jo aloituskorkeudesta 149 tuli pudotus. Henkisen valmentajan tehtävä oli tässä vaiheessa tärkein ja kun kisa jatkui aika takkuillen, piti ottaa kaikki keinot käyttöön, jotta poika saatiin positiiviselle mielelle ennen seuraavaa hyppyä. Hypyt paranivat koko ajan kisan edetessä ja merkin siirtyessä taaksepäin. 165:n ja 168:n ylitykset olivat jo ilmavia ja kaksi yritystä 171:stä parasta Eetua. Nyt kävi niin, että pudotukset ratkaisivat pronssin Lahteen ja meille jäi se karvas neljäs sija, jota pureskellaan hetken aikaa. Oman enkan sivuaminen on kuitenkin hieno juttu – nämä ovat hei ekoissa SM-kisoissaan!
P14 100m aj EETU: Tämä kruunasi omalta osaltani Orimattilan kisat. Eetu otti pronssia -2,3m/s juostussa kisassa ja paransi ennätystään 0,2 sekuntia vaikka juoksu oli sanalla sanoen kaamea. Jo alkusileä oli loikkimista, ensimmäisillä aidoilla kylki kääntyi menosuuntaan ja alkuvälitkin meni harppoen. Eikä loppukaan enää ollut vahvinta Eetua pitkän korkeuskisan jälkeen. Siihen nähden pronssi ja 15,33 on erittäin hieno suoritus!
Siirryin Turkuun lauantai-iltana, joten en ollut näkemässä Anniinan 300m kisaa sunnuntaina. Aika oli kuitenkin vain 15 sadasosaa päälle oman enkan ja alle 45, joten vähintään kohtalainen veto pitkän reissun päätteeksi!
Ja sitten Turkkuseen, ensin perjantai lyhyesti että perselleen meni ja sitten sunnuntaihin.
300m M16 JANI, M17 MIKKO & JOONA: Pakko myöntää, että tästä jäi vähän paska maku suuhun. Jani toki juoksi ihan okei, 38,74. Paljon parempaan uskoin olevan mahdollisuuksia. Mikon osalta kolkki oli paha pettymys. Liian kova aloitus, kaarteen vastanen ja ehkä kuitenkin liian vähän pitkiä kovia vetoja viime aikoina oli syy siihen, että aika jäi 8 kymmenystä enkasta. Joona päätti vetää kesän huonoimman aikansa tähän paikkaan. Ei siitä sen enempää, katse eteenpäin ja kohti kaarrelähtöjä!
M17 100m MIKKO & JOONA: Satasen tykitykset supistuivat poikien osalta kahteen, kun Oskari oli kipeänä ja Janilla pakara kipuili. Mikko kuitenkin näytti potentiaaliaan juosten 11,76 eli sadasosan päähän b-rajasta ja 9 sadasosaa alle oman aiemman ennätyksen. Jos juoksijoita olisi ollut yksi lisää, olisi juostu 3 välierää ja Mikko olisi ollut viimeisenä siihen päässyt juoksija. Hyvä näinkin! Joona juoksi samanlaisen ajan kuin koko kesän aiemminkin: 12,02 oli omalla perus tasolla, mutta ei juuri muuta.
N16 100m REETTA: Tämä vaatisi ehkä oman sivullisen. Tiivistetysti Case R eteni lauantain hyvästä ja rennosta fiiliksestä sunnuntai-aamun kovaan jännitykseen, sen purkautumiseen aika kovin sanoin, pieni otatus valmentajan kanssa ja sitten keskityttiinkin jo juoksuun. Jo verkalla jännityksen, lämmön ja aamuajankohdan summana tuli huono olo. Ja tietysti eräkin oli se pahin eli neljäs, jolloin piti kauimmin kykkiä auringossa. Jollain ihmeen kaupalla likka sai pidettyä itsensä tajuissaan ja vieläpä juostua ihan h*lvetin lujaa! En voi muuta kun ”mirrata”. Respect: 12,68 +2,2m/s ja alkuerien kolmanneksi paras aika.
Itsehän tuon juoksun aikaan seisoin kentän viereisellä sillalla, silmät kiinni kaiteeseen nojaten ja korvat sormilla peitettynä. Silti kuulin pamauksen ja suurinpiirtein pidätin hengitystä 13 sekuntia, kunnes aloitin liven päivittämisen. Kun näin sitä kautta ajan, ryntäsin samaisesta verkkoaidan raosta takaisin, mistä olin paennutkin ja juoksin kalpean, heikko-oloisen tytön luo kuulemaan, että ei meinannut kestää telineiden takana seisoessa pystyssä. Maailman ristiriitaisin olo, tuskin tarvitsee selittää miksi.
Oma jännitys, pelko ja paha olo helpotti hieman. Mutta palasi joka kerta, kun tajusin, että tämä on edessä uudestaan ja silloin on jännitettävä myös jatkopaikkaa. Vaikka se toisarvoista eilen olikin kaiken muun keskellä. Tyttö itse rentoutui ja oli mukava nähdä, että jopa hymyili ennen välierää. Myös olo oli paljon parempi. Silti pelkäsin. En antanut sen hyvän helpotuksen olon tulla, ennen kuin se olisi ohi. Palasin ensimmäisen välierän jälkeen samalle sillalle, tällä kertaa istuin sen portaille, laitoin Ruudolfin Leijonakuningas-laulun soimaan korvaan kiinni ja hyräilin sitä, kunnes aloitin taas liven päivittämisen.
Kun näin ajan 12,90 ja sijoituksen omassa erässä viidentenä, ensimmäinen tunne oli iso pettymys. Sijoitus olisi siis yhdeksäs ja ensimmäisen erän neljäs meni ajallaan jatkoon – myötätuulierästä. Mutta samalla ainut ajatus oli, että haluan nähdä sen tytön, että se on kunnossa. Olihan se. Samalla hetkellä omakin pettymys hävisi, kun tajusin, että urheilija itse on ihan tyytyväinen. Finaalipaikka jäi vain säälittävien 4 sadasosan päähän ja -0,5 tuuleen juostuna tuo on Reetan paras nollatuuliaika, jopa hieman alkuerääkin kovempi. Olisihan se ollut kiva nähdä!
Valmentaja-minä, toivoo edelleen, että se 4 sadasosaa ja tuulilukema olisi ollut kerrankin puolella. Muuten minä on vaan erittäin onnellinen, että kaikki päättyi hyvin ja vieläpä uran parhaisiin juoksuihin. Hetken ne sadasosat nakersi, mutta tilastojen 11. sija kun nousee kaksi pykälää lopputuloksiin ja taakse jää 12,79:n juosseet tytöt, voi sanoa, että ensimmäisiksi ”oikeiksi” SM-kisoiksi ihan kelvollinen suoriutuminen! Sitä en vaan kertakaikkiaan pysty ymmärtämään, että MINULLA on nollatuuliin 12,85 ja sallittuihin 12,70 satasen juokseva, lahjakas, kovapäinen, motivoitunut ja ennen kaikkea mahtava persoona valmennettavana. Suurin tavoitteeni on, etten onnistu pilaamaan tätä talenttia millään…